Kesä
on J. M. Coetzeen omaelämäkerrallinen romaani, mutta sen rakenne on erikoinen.
Kuolleen kirjailija Coetzeen muistokirjoitusta laativa Vincent haastattelee
Coetzeen tunteneita ihmisiä. Haastateltavina on kaksi naista, joihin Coetzeella
oli jonkinlainen suhde, hänen serkkunsa ja kaksi yliopistotutkijaa. Vincent
keskittyy Coetzeen elämään 1970-luvulla, jolloin hän oli joutunut palaamaan Etelä-Afrikkaan
Yhdysvalloista, koska ei saanut sinne oleskelulupaa vastustettuaan Vietnamin
sotaa mielenosoituksissa.
Ote on itseironinen. Ensimmäinen
haastateltavista kuvaa ensivaikutelmaansa Coetzeesta:
”Ulkonäön puolesta tuskin kukaan olisi sanonut häntä puoleensavetäväksi. Hän oli luiseva, hänellä oli parta, hänellä oli sarvisankalasit ja sandaalit. Hän oli väärässä paikassa kuin lintu, jokin lentokyvytön lintu, tai hajamielinen tiedemies, joka on harhautunut epähuomiossa laboratoriostaan. Lisäksi hänessä oli jotain nukkavierua, jonkinlaista epäonnistumisen tuntua.”
Jotkut kirjassa kerrotut
tapahtumat pitävät paikkansa, kuten USA:sta paluu, jotkut taas eivät,
esimerkiksi yliopistouraansa Coetzee vähättelee. Hän laittaakin kirjallisuuden
tutkija Sophien sanomaan:
”Hän uskoi, että me olemme vapaita muokkaamaan elämäntarinamme sellaisiksi kuin haluamme joko todellisen maailman asettamien rajoitusten mukaisesti tai jopa niistä piittaamatta [- -].”
Coetzeen suhtautuminen Etelä-Afrikan rotusortopolitiikkaan tuli selväksi tästä kirjasta. Hänestä valkoisilla eurooppalaisten jälkeläisillä, kuten hänellä itsellään, ei ole mitään oikeutta edes asua maassa. Coetzee onkin muuttanut Australiaan.
Olen lukenut Coetzeelta vain Booker-palkinnon voittaneen romaanin Häpeäpaalu, josta jäi hieman hämmentynyt olo. Kesästä saisi varmasti enemmän irti, jos olisi lukenut useampia Coetzeen romaaneja. Siinä mainitaan esikoisteos Hämärän maat, elämäkerralliset Poikavuodet ja Nuoruus sekä Foe ja Maan sydämessä. Näinkin Kesä oli aivan erinomaista luettavaa ja houkutteli muiden Coetzeen kirjojen pariin.
Olen lukenut Coetzeelta vain Booker-palkinnon voittaneen romaanin Häpeäpaalu, josta jäi hieman hämmentynyt olo. Kesästä saisi varmasti enemmän irti, jos olisi lukenut useampia Coetzeen romaaneja. Siinä mainitaan esikoisteos Hämärän maat, elämäkerralliset Poikavuodet ja Nuoruus sekä Foe ja Maan sydämessä. Näinkin Kesä oli aivan erinomaista luettavaa ja houkutteli muiden Coetzeen kirjojen pariin.
Kesässä
olisi paljon lainattavaa, sellaisia virkkeitä kuin ”Kirjan pitäisi olla kirves,
joka rikkoo jäätyneen meren ihmisen sisällä”. Hieno teos.
Coetzeen kirjoja on suomennettu paljon. Löysin myös useita blogikirjoituksia.
Hämärän maat, Marjatan kirjaelämyksiä
Maan sydämessä, Nipvet
Barbaarit tulevat, Jokken kirjanurkka
Michael K:n elämä, Donna mobilen kirjat
Foe, Jokken kirjanurkka
Rautakausi, Marjatan kirjaelämyksiä
Pietarin mestari, Oksan hyllyltä
Poikavuodet, Donna mobilen kirjat
Häpeäpaalu, Lue, ihminen
Hidas mies, 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä
Huonon vuoden päiväkirja, Luen ja kirjoitan
Jeesuksen lapsuus, Kirjapolkuni
J.
M. Coetzee: Kesä
Suomentanut Markku
Päkkilä
Otava 2011, 299 s.
Englanninkielinen alkuteos Summertime
2009
Coetzeeon kuten keräämistäsi linkeistä huomataan luettu ja käännetty kirjailija. Coetzee kirjat ovat omanlaisiaan ja usein aika lyhyitä, tämä vaikutti mielenkiintoiselta, olen haalinut kaikkea kivaa kirjaa myös Coetzeetä, minulla on Maan sydämessä. Pidin kovasti Barbaarit tulevat teoksesta, Foe'sta en erityisemmin pitänyt, aihe olisi tarjonnut minusta vielä paremman mahdollisuuden ...
VastaaPoistaPaljon Coetzeeta lukeneelle, kuten sinulle, Kesä antaisi varmasti paljon.
PoistaTäytyy varmaan lukea, kaikki elämäkerrallinen kiinnostaa, vaikka kaikki ei suoraan olisikaan kiitos vinkistä :)
PoistaOle hyvä! Kerrankin näin päin.
PoistaOlen tosiaan lukenut Coetzeelta vain tuon yhden, linkkaamasi kirjan ja sen perusteella en valitsisi yhtään lisää Coetzeeta lukupinooni (oli niin puiseva lukukokemus). :) Mutta hänen kirjojaan kehutaan niin paljon, että ehkä pitäisi kokeilla vielä jotain muuta häneltä. Luulen, ettei venäläisen proosan tyyliä tavoitellut Pietarin mestari ollut aivan optimaalinen kirja minulle.
VastaaPoistaLinkkejä etsiessäni luin kirjoituksesi Pietarin mestarista ja minusta tuntuu, että se on aika erilainen kuin Coetzeen muut kirjat. Itse olin lukenut aiemmin vain Häpeäpaalun. Kesän jälkeen voisin kokeilla jotain muutakin.
PoistaTämä oli kiinnostava vinkki Margit, sillä en tunne Coetzeeta ollenkaan. Kunhan pino vajenee, pitää harkita. Eteläafrikkalaisista tunnen vain Brinkin, jolta luin ja bloggasin keväällä kirjan Kun vielä muistan. Ikuisuuksia sitten luin jonkun, olisikohan ollut Valkoinen kuiva kausi... Pitääkin tutkia tuota nobelistien listaasi!
VastaaPoistaCoetzeelta kannattaisi varmaan lukea joku muu romaani ennen Kesää, jotta siitä saisi enemmän irti. Etelä-Afrkan toista nobelistia (oikeastaan ensimmäistä) eli Nadine Gordimeria voin suositella.
PoistaMichael K:n luin joku aika sitten ja siitä pidin sen verran että on ollut mielessä lukea muutakin Coetzeeta...mutta on toistaiseksi jäänyt.
VastaaPoistaMichael K:ta minäkin olen harkinnut. Sehän on Coetzeen tunnetuimpia teoksia.
PoistaCoetzeelta olen lukenut vain yhden teoksen, Häpeäpaalun. Tarkoitus olisi lukea lisääkin, mutta on toistaiseksi jäänyt. Tämä Kesä alkoi nyt todella kiinnostaa.
VastaaPoistaMinäkin olen lukenut vain Häpeäpaalun ja nyt Kesän. Pidin Kesästä enemmän.
PoistaKiitos linkistä :)!!!
VastaaPoistaCoetzeetä pitäisikin taas lukea, ihan tuli ikävän tunne kun luinkin tämän kirjoituksesi.
Oli kiva linkittää kirjoitukseen, josta näki, että kirjoittaja todella pitää Coetzeesta.
Poista