Maria Lang kirjoitti perinteisiä rikosromaaneja Agatha Christien tyyliin. Ensin esitellään henkilöt, sitten yksi heistä murhataan, epäiltyjä on rajattu määrä, murhaa selvitellään. Tässä kirjassa oli lopussa jopa klassinen kohtaus, jossa kaikki epäillyt kootaan yhteen ja heille kerrotaan, mitä on saatu selville.
Maria Langin kirjoissa tutkimuksia tekee Tukholman rikospoliisin päällikkö Christer Wijk, joka polttaa piippua koko ajan. Hänen vaimonsa, hovilaulajatar Camilla Martin hunajankeltaisine silmineen esiintyy myös usein kirjoissa, tässäkin.
Lähtökohtana on entisen valmistavan luokan oppilaiden tapaaminen noin viidenkymmenen vuoden jälkeen. Luokalla oli kolmetoista oppilasta, siitä kirjan nimi. Kaikki eivät saavu juhliin, mutta toisaalta läsnä on muutama nuoremman sukupolven edustaja. Maria Langin jonkinlainen alter ego, eksentrinen salapoliisikirjailija Almi Graan on yksi luokan oppilaista ja siten sotkeutunut tapahtumiin.
Meitä oli kolmetoista on ilmestynyt vuonna 1973 ja se on kaukana nykyisistä dekkareista, joissa on toinen toistaan kammottavampia rikoksia. Vaikka kirjassa tutkitaan murhaa, sitä voisi hyvin kuvailla sanalla herttainen.
Maria Lang: Meitä oli kolmetoista
Suomentanut Aarne Valpola
Gummerus 2010, 4. painos. 232 s.
Olipa hauska törmätä Maria Langin kirjoihin kirjablogimaailmassa. Hän oli 80-luvulla mummoni ja minun yhteinen suursuosikki. Langin kirjoilla olisi minulle siis selvää nostalgia-arvoa, esimerkiksi tämän muistan edelleen, liki 25 vuoden jälkeenkin. :)
VastaaPoistaTykkään klassisista dekkareista ja suljetun piirin arvoituksista, joten varmaankin pitäisin tästä! Pitääpä etsiä kirja käsiini jossain vaiheessa, kiitos vinkistä :).
VastaaPoistaKatja, minäkin luin joskus paljon Langin kirjoja. Luulin lukeneeni ne kaikki, mutta tätä en ollutkaan lukenut. Ilahduin, kun löysin sen yhden kirjakaupan alennuspinosta.
VastaaPoistaMaria, varmasti pitäisit tästä, jos pidät perinteisistä dekkareista. Oletan, että kirja löytyy helposti, koska uusin painos on viime vuodelta.