lauantai 14. kesäkuuta 2014

Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina

Ole luonani aina alkaa paikasta nimeltä Hailsham, joka vaikuttaa englantilaiselta sisäoppilaitokselta. Kertoja ja laitoksen entinen oppilas Kathy kutsuu itseään valvojaksi, jonka tehtävänä on pitää huolta luovuttajista. Lukija ymmärtää heti, että Hailsham ei ollutkaan tavallinen koulu, eivätkä sen oppilaat ketä tahansa.

Kathyn kertomuksen edetessä tietoa tulee lisää vähitellen, aivan samoin kuin Hailshamin oppilaat saivat tietoa tulevaisuudestaan. Ole luonani aina on dystopia, vaikka sitä ei ole sijoitettu tulevaisuuteen, vaan lähimenneisyyteen. Kathy kertoo tarinaa 1990-luvulla. Kirjan maailma on outo ja samalla tuttu. Se voisi olla vaihtoehtoinen tulevaisuus, joka ei toteutunut, tai toinen todellisuus nykyisen sisällä tai jopa todellisuus, jota emme tunnista.
”Niinpä ihminen odottaa, ehkä tietämättäänkin, odottaa hetkeä, jolloin hän tajuaa olevansa aivan erilainen kuin muut ihmiset, tajuaa että ulkomaailmassa on madamen kaltaisia ihmisiä, jotka eivät vihaa häntä eivätkä tahdo hänelle pahaa, mutta joita yhtä kaikki puistattaa jo häntä ajatellessakin – ajatellessa, miten hänet on saatettu tähän maailmaan ja mitä varten, ihmisiä jotka kammoavat ajatusta, että hänen kätensä koskettaisi heidän kättään.”
Samalla Ole luonani aina on hienovireinen kolmiodraama. Kathy, Tommy ja Ruth olivat ystäviä Hailshamissa. Kirjassa kerrotaan hyvin yksityiskohtaisesti pieneltä tuntuvista tapahtumista, sanoista tai sanomatta jättämisistä, joilla on myöhemmin suuri vaikutus heidän keskinäisiin suhteisiinsa.

Ole luonani aina on hieno kirja. Siinä on aivan omanlaisensa tunnelma. Ishiguro kirjoittaa teoksensa täysin eri aiheista, mutta aina ne ovat vaikuttavia, kuten aiemmin lukemani Me orvot ja Pitkän päivän ilta.

Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina
Tammi, Keltainen pokkari 2011, 10. painos, 394 s. (1. painos 2005)
Suomentanut Helene Bützow
Englanninkielinen alkuteos Never Let Me Go 2005

18 kommenttia:

  1. Tämä on tosi hieno kirja, ja pidin myös elokuvasta. Tunnelma on hyytävä kaikessa rauhallisuudessaan. Lukijana minun oli vaikeaa ymmärtää, miksi kirjan henkilöt tyytyvät tilanteeseen. Mutta sehän se onkin tämän kirjan pihvi ja pointti: tilanne, joka on kauhea mutta niin luonnollinen, ettei kenellekään tule mieleen kyseenalaistaa sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti tuo ilmiö on tunnistettavissa joskus nykyisinkin ihan reaalimaailmassa.

      Poista
  2. Tämä odottelee TBR-listallani. Ehkäpä otan tämän ensi syksyn sateissa rauhalliseksi luettavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä ei todellakaan ole mikään kevyt kesäkirja, vaikka onkin näennäisen helppolukuinen.

      Poista
  3. Totta, Ishiguro kirjoittaa aina vaikuttavasti. Pidin tästä paljon. Viime viikolla luin Silmissä siintävät vuoret, joka Ishiguron varhaisteoksena on ehkä aavistuksen harjoitelmamainen, mutta jossa on kaikki Ishiguron huippuuden merkit nähtävillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luinkin eilen arviosi tästä kirjasta ja huomasin, että olit todella pitänyt siitä. Samalla huomasin, että olimme lainanneet kirjasta täsmälleen samaa kohtaa!

      Poista
  4. Minä pidin tästä kirjasta paljon kun luin sen muutama vuosi sitten juhannuksena. Leppoisa ja kevyt tämä ei tosiaan ole, vaan ajatuksia herättävä, samoin hienovireinen kuten sanoit. Onnistut myös kuvaamaan kirjaa kiinnostavasti kertomatta sen erikoisuuksista paljoakaan. Jos en olisi vielä lukenut, lukisin sen nyt. Sen sijaan voisin lukea pitkästä aikaa taas jonkun Ishiguron, esimerkiksi Me orvot on minulla vielä lukematta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Yritin varoa paljastamasta liikaa. Me orvot on hieno kirja. Lue ihmeessä!

      Poista
  5. Minulta tämä on lukematta. Kiinnostuin kirjasta. Olisikohan tätä Suomalaisen pokkarialessa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä osaa sanoa. Suomalaisen alessa on kyllä usein hyviä kirjoja. Lainasin tämän kirjastosta.

      Poista
  6. MInulle kävi yllättävästi tämän kirjan kanssa niin, että näin elokuvan ensin ja vaikutuin ja järkytyin siitä perinpohjin. Kun sitten luin kirjan olin siihen siihen hieman pettynyt. Voi olla, että, jos olisi lukenut kirjan ensiksi ajatukseni olisivat toiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Usein käy juuri noin, että jos näkee elokuvan ensin, niin kirja ei tunnukaan enää niin hienolta (ainakin, jos elokuva on hyvä). Minä en ole elokuvaa nähnyt.

      Poista
  7. Onpa kiinnostavan kuuloinen. Täytyy ilman muuta lukea tämäkin Ishiguro. Ja leffakin kiinnostaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti kannattaa lukea! Itse asiassa sain juuri sinulta kimmokkeen lukea lisää Ishiguroa.

      Poista
  8. Minäkin pidin tästä, ja etenkin kuvailemasi erityinen tunnelma jäi mieleeni hyvin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaiken lisäksi tunnelma alkoi heti ensimmäiseltä sivulta.

      Poista
  9. Minäkin nautin tästä kovasti, ja pidin tarinasta ja siitä miten se rakennettiin. Mutta kielen kanssa ajoittain takkusi... linkitän nyt laiskasti juttuuni ja sanon tässä vain lyhyesti, että minun lukutyylilleni teksti oli välillä työlästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin lukemassa juttusi. Hieno analyysi sinulla. Minua tuo kieli ei häirinnyt, se tuntui jotenkin kuuluvan tarinaan.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.