keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta

”Lukija ensin hämmästyi ja sitten loukkaantui, kun rikollinen nimeltä Raskolnikov äkkiä surmattiin hänen silmiensä edessä keskelle katua. Sonja, hyväsydäminen prostituoitu, ampui Raskolnikovia sydämeen. Se tapahtui Dostojevskin klassikkoa käsittelevän kirjallisuusesseen puolivälissä.”
Kirjan alku saa kaltaiseni Rikoksen ja rangaistuksen ihailijan mielenkiinnon heräämään. Sisältöään muuttavien kirjojen lisäksi on tulossa muutakin selittämätöntä.

Lainauksen lukija on Ella Milana, joka on palannut kotipaikkakunnalleen Jäniksenselälle työskennelläkseen äidinkielen opettajan sijaisena. Ella on tehnyt gradunsa paikkakunnan suuruuden, maailmankuulun lastenkirjailijan Laura Lumikon tuotannosta. Laura Lumikko on perustanut vuosia sitten Jäniksenselkäläisen Kirjallisuuden Seuran, johon hän valitsi yhdeksän lasta ja koulutti heistä kaikista kirjailijoita. Seuraan ei ole otettu uusia jäseniä ennen kuin nyt. Laura Lumikko valitsee Ellan seuraan tämän kirjoittaman novellin perusteella.

Kirjailija Lumikko järjestää kotonaan juhlat, joissa Ellan pitäisi tavata hänet, mutta tapahtuukin kummia. Juhlissa Laura Lumikko katoaa kuin lumen viemänä. Ella alkaa selvittää Jäniksenselkäläisen Kirjallisuuden Seuran saloja.

Tämän kirjan genreä on vaikea määritellä, eikä tietysti tarvitsekaan. Siinä on satua, fantasiaa ja rikosromaaniakin. Minä pidin yhdistelmästä. Pidin myös siitä, että joidenkin asioiden arvoituksellisuus säilyi.

Lumikko ja yhdeksän muuta on Pasi Ilmari Jääskeläisen ensimmäinen romaani. Vaikka hän oli julkaissut novelleja aikaisemmin, niin minusta on yllättävää, että hän on tehnyt tällaisen romaanin kirjoittamisesta. Voisi ajatella, että vasta kokenut kirjailija pystyisi siihen.

Poimin tämän kirjan jo viime talvena kirjaston kierrätyshyllystä ja nyt olen tyytyväinen, että tein niin. Uudet (tai uudehkot) suomalaiset kirjat ovat minulle usein pettymyksiä, mutta Lumikko ja yhdeksän muuta oli positiivinen yllätys.

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta
Atena 2007, 2. painos, 324 s (1. painos 2006)

13 kommenttia:

  1. Tulee kirjoituksestasi elävästi mieleen kun luin Harjukaupungin salakäytäviä. En tiennyt Jääskeläisen tyylistä ja genreistä mitään ennakolta ja olin aika riemukkaan pihalla. Joskus jopa olen miettinyt, että poistan koko bloggaukseni, mutta olkoon. Miten tahansa, Jääskeläistä on hauska lukea ja tätä Lumikkoa olen useasti kirjastosta etsinyt, mutta kovasti tuntuu kuluvan lainaajien käsissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en tiennyt etukäteen tyylistä mitään. Olin jättänyt tarkoituksella muiden bloggaukset lukematta, huomasin vain, että Jääskeläisestä kirjoitetaan paljon. Näitä saatan lukea lisää.

      Poista
  2. Tämä on ollut lukulistallani jo pitkään. Pitääkin vähän nostella sitä lukujonossa. :)

    VastaaPoista
  3. Oi, kiva kuulla että pidit tästä! Ihan siis siksikin, että minulla tämä lukukokemus on vielä edessä. Mietin ensin, että luen kirjan englanniksi, mutta tulinkin lopulta siihen tulokseen, että haluan kuitenkin lukea Jääskeläisen alkuperäisellä eli suomen kielellä. Olen lukenut häneltä vain uusimman Sielut kulkevat sateessa (joskin Harjukapunki odottelee hyllyssä myös) ja pidin siitä. Minuun upposi sellainen "goottilainen" tumma tunnelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän alkukieli on aina alkukieli. Muiden kommenteista päätellen pidät tästä, jos pidit tuosta uusimmastakin.

      Poista
  4. Tämä on ihana kirja. :) Luin aika hotaisemalla viime syksynä, ja olen miettinyt tälle uusintalukua tälle kesälle - vähän rauhallisemmalla tahdilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja tulee helposti luetuksi nopeasti. Niin minullekin kävi.

      Poista
  5. Tämä on yksi parhaita lukukokemuksia viime vuosilta. Nousee minun listallani parhaaksi PIJ:ksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässähän onkin pieni varoitus, että en odota seuraavilta Jääskeläisiltä aivan mahdottomia.

      Poista
  6. Onpa mukavaa Margit että pidit! Lumikko on oma Jääskeläis-suosikkini, pidin siitä hurjasti. En ole lukenut Rikosta ja rangaistusta, mutta kirjaa aloittaessani junassa minua vastapäätä istunut poika luki sitä. Aikamoinen sattuma.

    (Huikeaa myös, että et ollut lukenut yhtään Jääskeläis-bloggausta!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkoinen sattuma tuo, minkä kerroit. Muuten, Rikos ja rangaistus kannattaa lukea.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.