Ihmiset suviyössä kertoo yhdestä
heinäkuisesta viikonlopusta, jonka tapahtumat huipentuvat sunnuntai-iltaan ja
-yöhön. Yhtä päähenkilöä ei ole – pääosassa on Suomen kesä ja luonto.
Tunnelma on hidas ja viipyilevä. Siitä
huolimatta viikonlopun aikana käydään läpi ihmiselämän vaiheet: syntymä,
rakastuminen, kuolema. Mökin vaimo synnyttää neljännen lapsensa maatilan
emännän avustamana. Tilan tytön kaupunkilaisystävä tulee käymään ja nuorten
rakkaus sinetöityy. Tukkilaiset joutuvat humalapäissään riitoihin ja nuori mies
käyttää kauhavalaista puukkoaan.
Sillanpään kieli on vanhahtavaa. Siinä on sanoja, jotka nykylukija
ymmärtää vain asiayhteydestä. Tyyli on täydellisen sopiva kuvaamaan vanhaa
maaseutua ja sen ihmisiä. Sanat, tavat ja työt ovat muuttuneet. Heinäpelloilla
ei ole enää hevosia ja niittokoneita, eikä maaseututiellä kulkeva auto herätä
kummastuneita katseita. Suomalainen valoisa kesäyö on kuitenkin pysynyt samana.
”Nämä matkaajat olivat sen tunteneet kautta kohoovan ikänsä, tämän rakkaan suomalaisen suviyön, eivätkä he sen vuoksi jääneet sitä ihailemaan. He elivät siinä, heidän silmäinsä katse ja loiste virisi heidän sitä itse harkitsematta samoihin sävyihin. He elivät tätä yötä – niinkuin he olivat monesti eläneet myös tammikuun kuutamoista pakkasyötä.”
Ainoa kirjallisuuden nobelistimme Frans
Emil Sillanpää sai palkintonsa vuonna 1939. Palkinnon perusteluna oli tapa,
jolla Sillanpää kuvasi maaseudun ihmisten elämää ja heidän suhdettaan luontoon.
Ihmiset suviyössä vahvistaa, että Nobel-
komitean perustelut olivat paikallaan.
Sillanpäätä luetaan edelleen, ainakin blogien perusteella. Löysin hänen
teoksistaan seuraavia kirjoituksia:
Elämä ja aurinko, Tea with Anna Karenina
Hurskas kurjuus, Matkalla
Mikä-Mikä-Maahan
Hiltu ja Ragnar, Kirjan pauloissa
Enkelten suojatit, Morren maailma
Nuorena nukkunut, Amman lukuhetki
Miehen tie, Kirja-aitta
Elokuu, P. S. Rakastan kirjoja
Poika eli elämäänsä, Jokken kirjanurkka
Ajatelmia ja luonnehdintoja, Esa Pesonen
F. E. Sillanpää: Ihmiset suviyössä
Otava 1982, 91 s. (samassa niteessä Hurskas
kurjuus ja Nuorena nukkunut)
Ilmestynyt ensimmäisen
kerran 1934
Sillanpää on minusta hyvä kirjailija, mutta Suomessa ei kovin luettu.
VastaaPoistaEtsiessäni blogikirjoituksia Sillanpään teoksista huomasin, että häneen suhtaudutaan kahtiajakoisesti. Jotkut pitävät kovasti, toiset suorastaan tyrmäävät. Sillanpään hidas tyyli polveilevine lauseineen ei tunnu sopivan kaikille.
PoistaPidän tuosta kirjasta, luin sen kesämaratonin yhteydessä. Luin ja katsoin elokuvan Elokuu kirjabingon takia. Pidin siitä ehkä enemmän. Elokuvassa korostui kirjaakin enemmän renkipoika Taave. Silja on vielä suunnitelmissa lukea elokuussa.
VastaaPoistaKirjasta Ihmiset suviyössä on myös tehty hyvä elokuva.
PoistaMinusta tässä on vastustamatonta tenhoa. Sillanpään luontokuvaus, kuten ihmiskuvauskin, on hyvin vaikuttavaa. Nobelistilistalle Sillanpää kuuluisi ehdottomasti.
VastaaPoistaKyllä, minustakin Sillanpää kuuluu nobelisteihin ihan omilla ansioillaan, eikä politiikan vuoksi.
Poista