Javier Marías: Rakastumisia

On onnellinen aviopari Luisa ja Miguel. On Miguelin paras ystävä Javier, joka on rakastunut Luisaan. Ja on María, joka on alun perin ulkopuolinen tarkkailija, mutta joka rakastuu Javieriin. Tässä kirjassa ei tapahdu paljonkaan, vaikka yksi edellä mainituista kuolee ja vaikka kirjassa on jonkinlainen rikosjuonikin. Lopun paljastukset eivät ole yllättäviä. Samanlaisia ideoita on ainakin monessa elokuvassa.

María on minäkertoja. Teksti on hänen ajatuksiaan, kun hän analysoi omaa tilannettaan ja tunteitaan tai muita henkilöitä, jopa niin pitkälle, että kuvittelee muiden välisiä keskusteluja ja mitä niissä on ajateltu ja sanottu. Marían ja Javierin keskustelutkin ovat lähinnä Javierin yksinpuheluja ja Marían eri suuntiin kulkevia ajatuksia niiden aikana.

”Voimme elää kutakuinkin rauhassa tai yksinkertaisesti vain jatkaa elämäämme, kunhan vain olemme siinä uskossa että ihminen joka on aiheuttanut meille suunnatonta tuskaa ja murhetta on poistunut tästä maailmasta ja on enää pelkkä muisto eikä ihminen, elävä olento, joka hengittää ja kulkee pitkin maailmaa myrkkyä kantapäissään ja johon voimme milloin tahansa törmätä, henkilö, jota pakenisimme hinnalla minä hyvänsä tai, mikä piinaavampaa, jonka haluaisimme panna maksamaan pahat tekonsa, jos tietäisimme hänen väijyvän jossain, jos tietäisimme hänen olevan yhä täällä.”

Vaikka kirjan nimi on Rakastumisia, niin tuntuu, että sen aiheena on enemmänkin kuolema. Sitä korostavat myös viittaukset muihin teoksiin ja lainaukset niistä. Milloin on oikea aika kuolla? Onko mahdollista, että ihminen aiheutti enemmän tuskaa eläessään kuin hänen kuolemansa aiheuttaa? Viitataan Macbethiin ja Kolmeen muskettisoturiin (Milady Winteriin). Javier ja María keskustelevat pitkään Balzacin kirjasta Eversti Chabert, jossa kuolleeksi luultu eversti palaa vuosien jälkeen ja sotkee vaimonsa elämän. Eversti Chabertiin viitataan monta kertaa.

Marían ajatuksenjuoksun seuraaminen oli välillä raskasta. Pitkät monipolviset virkkeet hävittivät ajatuksen ja vaativat tarkkaa keskittymistä. Toistoakin oli paljon. Joskus huomasin ajattelevani jotakin ihan muuta kuin lukemaani, mikä on minulle harvinaista. Takakannen tekstissä romaania sanotaan ’kujeilevaksi’. En valitsisi tuota adjektiivia kuvaamaan tätä teosta. Pisteliästä huumoria toki on, vähäsen, mutta sen kohteena ovat itseriittoiset kirjailijat. Marían kustannustoimittajan ammatti antaa tuohon mahdollisuuden.

En siis oikein innostunut Rakastumisista. Muita mielipiteitä: Karoliinalle kirjan syvin olemus ei valjennut, mutta Minna piti kirjaa ihanana herkkupalana.

Javier Marías: Rakastumisia

Otava 2012, 436 s.

Suomentanut Tarja Härkönen

Kannen kuva Elliott Erwitt/Magnum Photos

Espanjankielinen alkuteos Los enamoramientos 2011