Michal Viewegh: Kotiopettajan romaani

Kotiopettajan romaani päätyi luettavakseni, kun etsin tšekkiläistä kirjaa. Olen lukenut Kafkaa, Hašekia ja Kunderaa. Nyt etsin jotakin uutta.

Minäkertoja on äidinkielen opettaja ja kirjailija. Hän saa tuottoisan sivutoimen, kun rikas liikemies Král palkkaa hänet opettamaan kaksikymppiselle tyttärelleen Beátalle luovaa kirjoittamista. Tai niin puhutaan, mutta kertojalle selviää pian, että oikeasti Beáta on masentunut ja hänen pitäisi saada tyttö ylös masennuksesta.

Suomentajan kirjoittamasta esipuheesta selviää, että romaanissa on yhtäläisyyksiä Vieweghin oman elämän kanssa. Kirja on kirjoitettukin niin, että lukija ajattelee ilman muuta, että minäkertoja on kirjailija itse. Hän kommentoi jatkuvasti omaa kirjoittamistaan. Hän mainitsee nimeltä Tšekin kulttuurielämän hahmoja ja haukkuu erästä kriitikkoa, jonka kanssa hän on riidoissa (tämä tieto suomentajan esipuheesta).

Tekstissä on paljon lainauksia. Tyylikeinona on käytetty runsaasti kursiivia korostamassa joidenkin asioiden ja sanojen tärkeyttä. Kursiivi on minusta tuolla tavoin käytettynä lähinnä häiritsevää.

”Totesin, että vapaaehtoisena yhdysupseerina halveksitun mutta myyvän luettavan ja arvostetun kirjallisuuden välillä, joista jälkimmäistä kukaan ei käytännössä lue, minun täytyy luonnollisesti varautua siihen, että minulle tullaan kiljumaan kiukkuisesti molemmista leireistä.”

Viewegh pyrkii välillä koomisuuteen, vaikka kertomuksen loppu on itse asiassa traaginen. Beátakin kyllästyy vakavaksi tarkoittamansa keskustelun kulkuun.

”− Herjoja ja sitaatteja, hän täsmensi pettyneenä.”

Kirjassa on joitakin oikeasti hauskoja kohtia, esimerkiksi kun kertoja kuvailee opettajainhuoneen tapahtumia ja piikittelee tšekkiläistä koululaitosta.

Kun tyyliin tottui, niin kyllähän tämän luki, vaikka kirja onkin aika sisäänpäinlämpiävä ja kirjoittajan oman navan ympärillä pyörivä.

Michal Viewegh: Kotiopettajan romaani

Like 2004, 237 s.

Suomentanut Nina Saikkonen

Tšekinkielinen alkuteos Výchova dívek v Čechách 1994