Kuukauden nobelisti Sigrid Undset: Ida Elisabet

Olen lukenut Ida Elisabetin kerran aikaisemmin, vuosia sitten. Ida Elisabet on niitä harvinaisia kirjoja, joista on jäänyt jo yhdellä lukemisella todella voimakkaita muistijälkiä. Muistin tapahtumat pääpiirteittäin, mutta sen lisäksi useita kohtia tarkasti. Esimerkiksi seuraava oli jäänyt mieleeni. Ida Elisabetin ystävä ja tukija tohtori Sommervold ja sivuhenkilö, nuori nainen nimeltä Ciss keskustelevat elämänfilosofiastaan, uskonnosta ja lapsista, ja kysyvät Ida Elisabetin mielipidettä. Hän, joka on juuri synnyttänyt kolmannen lapsensa kuolleena ja menettänyt vanhimman lapsensa tapaturmassa, vastaa: 

”Lapset, sanoit sinä äsken, tohtori Sommervold. Niin, ajatteles, minunkin on niin vaikeata tottua siihen – etten enää saa puhua lapsistani monikossa. Tänä kesänä ajattelin monta kertaa: kolme lasta, Jumala tietäköön, kuinka voin vastata kolmesta lapsesta. Siihenhän tuli neuvo. Luuletteko, että se oli minun avukseni, Ciss, vai oliko se rangaistus?”

Ida Elisabet on mennyt naimisiin kelvottoman miehen kanssa. Fritiof ei ole paha mies. Hän ei juo, ei ole väkivaltainen ja rakastaa lapsiaan, mutta hän ei kasva itse koskaan aikuiseksi. Hän on saamaton haihattelija, joka ei pysty pitämään yhtään työpaikkaa. Ida Elisabet joutuu elättämään miehen ja lapset. Fritiofin mukana hän saa taakakseen myös tämän sukulaisia, jotka ovat samanlaisia: vastuuttomia ja huolettomia. Ida Elisabet tuntee miehensä perhettä kohtaan vastenmielisyyttä, mutta samalla myös sääliä.

Ida Elisabet on vahva yritteliäs nainen. Kun hän saa päätetyksi, että jättää Fritiofin, hän vapautuu ja pystyy hallitsemaan omaa elämäänsä. Kaikki ei kuitenkaan ole pelkkää onnea. Ida Elisabet joutuu vielä tekemään yhden kipeän ratkaisun. Lukija ei ehkä haluaisi kirjan päättyvän niin kuin se päättyy, mutta tälle tarinalle päätös on ainoa oikea.

Kirja on ilmestynyt vuonna 1932. Monet sen asetelmat ovat aivan nykyaikaisia. Avioero, vastuu lasten kasvattamisesta, mahdollisen uusperheen ongelmat. Kirjoittamisajankohdasta johtunee ajatus, että kun nainen menee naimisiin, niin normaalia on, että hän jättää työnsä ja mies elättää perheen. Tuossa suhteessa maailma on onneksi muuttunut.

Sigrid Undset sai Nobelin palkinnon vuonna 1928. Hän oli tuottelias kirjailija ja useita hänen teoksiaan on suomennettu. Linnea on lukenut Ida Elisabetin. Muista kirjoista löysin vain seuraavat arviot:

Kristiina Lauritsantytär, Jokken kirjanurkka

Pyhän Halvardin elämä ja ihmetyöt, Jokken kirjanurkka

Lannistumaton sydän, Kirja-aitta

Sigrid Undset: Ida Elisabet

WSOY 1977, 3. painos, 439 s. (1. painos 1933)

Suomentanut Anna-Maria Tallgren

Norjankielinen alkuteos Ida Elisabet 1932