Ann Cleeves: Valoisat illat

”Hänellä oli klovninnaamari kasvoillaan. Kuminauha painoi hiuksia, niin että ne hapsottivat naamion ympärillä. Naamio oli aivan samanlainen kuin se, joka peitti edelleen vajassa rikospaikkatutkijoita odottavan vainajan kasvoja. Perez tunsi taas vatsaansa kouraisevan. Hetken häntä kiehtoi se, että naamio päässä lapsi lakkasi näyttämästä inhimilliseltä. Aivan kuin joku olisi varastanut hänen sielunsa.”

Valoisat illat on Ann Cleevesin Shetlanti-sarjan toinen osa. Ensimmäisen osan Musta kuin yö luin aiemmin tänä vuonna.

Alussa murhataan tuntematon englantilainen, joka oli häiriköinyt gallerian avajaisissa. Galleriassa oli paikallisen, mutta kansainvälistä kuuluisuutta saavuttaneen taiteilijan retrospektiivinen näyttely. Siellä esiintyi myös hänen veljenpoikansa, josta oli tullut kuuluisa shetlantilasta musiikkia soittamalla. Murhan juuret ovat menneisyydessä ja murhia tapahtuu tietysti lisää.

Komisario Jimmy Perez tutkii murhia omalla rauhallisella tyylillään antamatta paikalle lähetetyn johtavan tutkijan Roy Taylorin häiritä liikaa. Paikkakunta on niin pieni, että Perez tuntee jollakin tavalla kaikki kuulusteltavat. Hän selvittää tapauksen pohdiskelemalla ja ihmisten välisiin suhteisiin paneutumalla, eikä niinkään rikosteknisten todisteiden perusteella.

Pidin kirjasta Musta kuin yö enemmän kuin tästä. Valoisat illat on kelvollinen dekkari, mutta ehkä Shetlannin ja Jimmy Perezin tyylin uutuudenviehätys oli nyt hävinnyt. Musta kuin yö oli myös yllätyksellisempi. Tässä murhaajan arvasi aika helposti. Myönteisistä asioista voin sanoa, että Perezin ja edellisessä kirjassa suuressa osassa olleen taiteilija Franin haparoivan suhteen kehittyminen on kuvattu todentuntuisesti.

Valoisat illat on viimeinen kirja, jonka luin Oksan hyllyltä -blogin Rikoksen jäljillä -haasteeseen. Tarkoitukseni on julkaista koontipostaus huomenna.

Ann Cleeves: Valoisat illat

Karisto 2008, 376 s.

Suomentanut Annukka Kolehmainen

Kannen kuva Getty Images

Englanninkielinen alkuteos White Nights 2008