Outi Pakkanen: Toinen kerros

Käytin Outi Pakkasen dekkaria stressinkatkaisukirjana. Turvallinen helsinkiläisdekkari rauhoittaa kiireen keskellä.

Pakkasen vakiohahmon graafikko Anna Laineen talossa ensimmäisessä kerroksessa asuu aloitteleva stylisti Matti. Toisessa kerroksessa hänen yläpuolellaan asuu nuori floristi Vilma. Tämän kirjan murha tapahtuu vasta puolivälin paikkeilla. Sitä ennen paneudutaan varsinkin Vilman asioihin. Hänellä on etäinen ja riitaisa suhde eronneisiin vanhempiinsa. Isä on kaiken lisäksi mennyt naimisiin Vilman entisen koulukaverin kanssa. Kaikki, jotka tuntevat Vilman, tuntevat syystä tai toisesta myös Matin.

Anna Laine on taas tarkkailija, kuten usein Pakkasen kirjoissa, mutta tässä hänellä on myös tärkeä osa rikoksen ratkaisemisessa. Tapausta tutkii rikosylikonstaapeli Tanja Ström, joka ei pidä Annasta eikä Anna hänestä.

”Ei Anna suoranaisesti Strömiä inhonnut, mutta hän ei ymmärtänyt, miten ihminen saattoi olla niin tympeän tylsä, kertakaikkisen väritön sekä sisäisesti että ulkoisesti. Jos Strömillä ei olisi ollut niin poikkeuksellisen paksua ja kiiltävää tukkaa, hän olisi sulautunut sujuvasti kolmanneksitoista keski-ikäisten naisten läpinäkyvään tusinaan ja unohtunut saman tien.”

Kirjan rikosjuoni ei ole kummoinen. Murhaajaehdokkaitakin on kovin vähän. Olen kirjoittanut aikaisemmin kahdesta Pakkasen dekkarista ja nyt toistan itseäni. Näitä on kiva lukea, koska liikun usein samoilla seuduilla, jonne Pakkanen sijoittaa tapahtumat. Kadut ja jopa kadunkulmat ovat tuttuja. Tässä kirjassa käydään Strindbergillä ja Elitessä. Yhdet päähenkilöt asuvat Ruoholahden uusissa taloissa ja toisaalla katsellaan Narinkkatorilla Hiljaisuuden kappelia. Pakkanen tulee kuvanneeksi muuttuvaa Helsinkiä.

Outi Pakkanen: Toinen kerros
Otava 2012, 366 s.