Michael Frayn: Vakoojat

Vanha Stephen palaa käymään entiselle kotikadulleen ja muistelee lapsuuttaan. Hänet saa liikkeelle likusterin tuoksu, joka hallitsi lapsuuden kesiä.

Stephen ja Keith olivat ystävät. He leikkivät poikien leikkejä toisen maailmansodan aikaan Lontoon esikaupungissa. Heillä oli pensaikossa salainen piilopaikka ja siellä aarteita täynnä ollut rasia. Piilopaikastaan he tarkkailivat kadun asukkaita, ja varsinkin erästä heistä Keithin keksittyä vakoojaleikin. Leikin, josta pojatkaan eivät lopulta enää tienneet, oliko se leikkiä vai totta.

Vanha Stephen seuraa aluksi nuorta itseään huvittuneena, mutta kohta asenne muuttuu. Poikien leikillä on traagiset seuraukset. Aikuisten maailma ja lasten mielikuvitusmaailma ovat kaukana toisistaan. Lukija tajuaa pian, mistä on kysymys, mutta Stephen ei, vaan keksii pikkupoikamaisia selityksiä.

Jotain yhteistä aikuisilla ja lapsilla on. Toiset leikkivät suuremmassa ja toiset pienemmässä mittakaavassa, mutta molempien leikit päättyvät onnettomasti. Poikien asuinkadun sankarilentäjä sanoo sen:

”Lapsiparka”, hän jatkaa toiseen sävyyn. ”Mutta niin siinä käy. Alat leikkiä jotain leikkiä ja olet rohkea, suuri sankari. Mutta leikki jatkuu jatkumistaan ja muuttuu entistä pelottavammaksi ja sinä uuvut, koska et jaksa olla rohkea ikuisesti. Ja sitten jonakin yönä se tapahtuu. Olet jossain tuolla ylhäällä pimeässä melkein tuhannen kilometrin päässä kotoa, ja äkkiä pimeys on myös sinun sisälläsi. Päässäsi, vatsassasi. Sinusta katkeaa virta niin kuin reistailevasta koneesta. Et pysty ajattelemaan, et liikkumaan. Et näe etkä kuule mitään. Kaiken hukuttaa pimeästä kuuluva suuri kauhunhuuto, ja se huuto jatkuu loputtomiin ja se tulee sinusta.”

Englantilainen Michael Frayn oli minulle ennestään tuntematon kirjailija. Wikipediasta selvisikin, että hän on tunnetumpi näytelmistään kuin romaaneistaan. Olen tyytyväinen, että tutustuin hänen tuotantoonsa lukemalla Vakoojat. Se on hyvä kirja lapsista ja sodan vaikutuksista.

Michael Frayn: Vakoojat

Tammen Keltainen kirjasto 2003, 292 s.

Suomentanut Erkki Jukarainen

Päällys Timo Mänttäri

Englanninkielinen alkuteos Spies 2002