keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Anne Swärd: Viimeiseen hengenvetoon


Luin viime vuonna Anne Swärdin esikoisteoksen Kesällä kerran ja pidin siitä. Nyt otin luettavakseni hänen ilmeisesti eniten mainetta saaneen kirjansa Viimeiseen hengenvetoon. Muuta Swärdiltä ei ole suomennettukaan.

Viimeiseen hengenvetoon on kasvutarina ja rakkauskertomus, mutta viimemainittuna mutkikas ja monitahoinen. Kertoja on tyttö, jota kutsutaan nimellä Lo. Pojan nimi on Lukas. Heidän ensi kohtaamisensa on dramaattinen, keskellä maastopaloa. Tuli leimaa heidän suhdettaan. ”Tuli oli Lukas”, kirjoittaa Lo. Tavatessaan he ovat lapsia. Lo vain 7-vuotias ja Lukas kuusi vuotta vanhempi.

Heidän taustansa ovat osin erilaiset, osin niissä on yhteneväisyyttä. He ovat molemmat tavallaan vieraalla maalla, sillä Lon perhe on muuttanut Skåneen pohjoisesta ja Lukas on tullut isänsä kanssa Unkarista. Lo asuu yhteisössä, jossa on hänen vanhempiensa lisäksi näiden vanhemmat ja sisarukset. Hänen perheessään on 13 aikuista, jotka kaikki rakastavat häntä. Hän sai lapsena liikaa rakkautta, väittää hänen äitinsä. Lukas asuu kaksin isänsä kanssa ja heidän kommunikaationsa on lähinnä väkivaltaa.

Kuuden vuoden ikäeron vuoksi Lon perhe ei hyväksy hänen kiinteää suhdettaan Lukasiin. Lasten vanhetessa epäillään ties mitä.
”Epäluuloiset katseet vaanivat meitä koko ajan, emme koskaan voineet rentoutua, leikeistämme alkoi tulla peliä, ja se vei ilon kaikesta, leikkisyyden leikistä. Jos kumpikaan meistä ei irrottaisi otettaan, molemmat uppoaisivat. Viimeiseen hengenvetoon, muistin nyt sen lauseen, se oli elokuvasta joka loppui niin että toinen petti toisen, en vain ollut koskaan käsittänyt miksi.”
Kirjan nimi Viimeiseen hengenvetoon tulee todellakin Godardin elokuvasta, jonka pääosissa ovat Jean Seberg ja Jean-Paul Belmondo. Lo ja Lukas katsovat elokuvan niin monta kertaa, että osaavat vuorosanat ulkoa ja toistelevat niitä. Se, että Lo ei ymmärtänyt elokuvan lopun petosta, on Lon ja Lukasin suhteen myöhemmän kehityksen kannalta oleellinen lause.

Kirjasta olisi voinut vähentää Lon nuoren aikuiselämän haahuiluja. Lon ja Lukasin ystävyys-rakkaus on ydin. Vähemmälläkin olisi ymmärtänyt, mihin se johti.
”Yksinäisyys on vain seuran puutetta johon täytyy tottua, kunnes siitä itsestään tulee seuraa.”
Hyvä kirja tämä on kuitenkin. Pidin enemmän kirjasta Kesällä kerran, mutta se saattaa johtua siitäkin, että sitä lukiessani minulla ei ollut mitään ennakko-odotuksia, kun taas nyt niitä oli. Viimeiseen hengenvetoon on luettu monessa blogissa, esimerkiksi seuraavissa: Kirjanurkkaus, Mari A:n kirjablogi, Pieni kirjasto, Järjellä ja tunteella, Mustikkakummun Anna.

Elokuvayhteydestä saan pisteen Oksan Hyllylltä -blogin Seitsemännen taiteen tarinat -haasteeseen. Helmet-lukuhaasteessa kirja sopii kohtaan 3. Kirjassa rakastutaan.

Anne Swärd: Viimeiseen hengenvetoon
Suomentanut Katriina Huttunen
Otava 2011, 320 s.
Ruotsinkielinen alkuteos Till sista andetaget 2009

14 kommenttia:

  1. Minulta on kumpikin Swärdin kirja lukematta, mutta pitänee kokeilla uudelleen. Ovat hyllyssä. En oikein tiedä, mikä noissa jumittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuule, kannattaisi kyllä lukea. Suosittelen, varsinkin kirjaa Kesällä kerran.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Eikö Swärd ole Ruotsissa varsin arvostettu? Luepa.

      Poista
  3. Minulla on tämä hyllyssäni ja aloin kerran lukea sitä, mutta jätin sen kesken melko alkuunsa. En enää tarkalleen muista miksi (ehkä aika oli väärä), mutta täytyypä kokeilla jossain vaiheessa uudemman kerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitähän sattuu joskus. Ehkä aika oli väärä tai sitten tämä ei ole sinun kirjasi.

      Poista
  4. Tässähän oli aika raadollisia aineksia keskusteluun lähtien Lo:n syntymästä. Lo:n perhetausta oli jälleen näitä pidetään kulissit pystyssä, eikä kerrota mitä tapahtuu tarinoita. Tykkäsin kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, molempien, sekä Lon että Lukasin, taustassa oli salaisuutensa.

      Poista
  5. Hyvin aistillinen. Ja minut yllätti läheinen tapahtumapaikka, kuvittelin ensin jonnekin rapakon taakse. Synkänpuoleisia, mikä ehkä karkottaa lukijoita?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aistillinen, totta. Enpä osaa sanoa, vieroksuvatko lukijat synkkyyttä. Jotkut lukevat mielellään dystopioitakin, eikä tämä nyt niin synkkä ole. Tietysti jos odottaa tavanomaisempaa rakkaustarinaa, niin sitten.

      Poista
  6. Minä taisin pitää tästä enemmän, vaikka kirjat painivatkin aika lailla samassa sarjassa. Hyvä kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Molemmat lukemani Swärdin kirjat ovat olleet hyviä. Minusta on hienoa, että kirjaa Viimeiseen hengenvetoon on luettu paljon.

      Poista
  7. Tämä on jäänyt mieleen oikein hyvänä kirjana, yllätti rosoisuudessaan ja salaisuuksineen. Jäi mieleen. Kesällä kerran odottaisi hyllyssä, ilmeisesti kannattaisi lukeakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos pidit tästä, niin Kesällä kerran kannattaa todellakin lukea.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.