perjantai 19. helmikuuta 2016

Mielipuolen päiväkirja Ryhmäteatterissa

Ryhmäteatteri esittää Mielipuolen päiväkirjaa Helsinginkadun näyttämöllä. Pääroolissa Arkadi Putkosena on Vesa Vierikko. Kävin katsomassa näytelmän viime keskiviikkona työporukan kanssa.

Ryhmäteatterissa ei kannata odottaa klassista tulkintaa. Mielipuolen päiväkirja kuvaa nykyajan talouselämää, nyky-Suomea, jossa työelämä on muuttunut mielipuoliseksi. Organisaatiokaaviot vaihtuvat toinen toistaan hullumpiin, työt ulkoistetaan, firmat myydään ulkomaille. Laskenta-assistentti Putkonen haikailee työtoverinsa perään, tekee töitä yötä myöten, odottaa ylennystä, jota ei kuulu, kunnes ylennyksen saa – hänen kadonnut tukkansa. Putkosen maailma muuttuu yhä absurdimmaksi ja senhän arvaa, minne hän lopulta joutuu.

En tunne taustalla olevia Gogolin tekstejä Nenä ja Hullun päiväkirja, mutta niihin perehtynyt kollega sanoi, että gogolilainen henki on säilynyt.

Lavalla ovat Vierikon lisäksi Taisto Oksanen, Minna Suuronen ja Robin Svartström. Hyviä näyttelijöitä. Hyvä esitys muuten, mutta videonäyttöä käytettiin liikaa. Se on ihan paikallaan joissakin kohdissa, mutta teatterissa haluaisin katsoa näyttelijöitä elävinä lavalla. Televisiota voin katsoa kotonakin.

Loppuaplodien aikana kuului bravo-huutojakin. Minä olin esimerkki näytelmän kuvaamasta työelämästä. Viimeviikkoiset kymmenen-kaksitoistatuntiset työpäivät olivat väsyttäneet minut niin, että en jaksanut nauttia näytelmästä niin kuin se olisi ansainnut.

Mielipuolen päiväkirja
Käsikirjoitus Esa Leskinen ja Sami Keski-Vähälä
Ohjaus Esa leskinen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.