Ryhmäteatteri esittää Mielipuolen päiväkirjaa Helsinginkadun
näyttämöllä. Pääroolissa Arkadi Putkosena on Vesa Vierikko. Kävin katsomassa
näytelmän viime keskiviikkona työporukan kanssa.
Ryhmäteatterissa ei kannata
odottaa klassista tulkintaa. Mielipuolen
päiväkirja kuvaa nykyajan talouselämää, nyky-Suomea, jossa työelämä on
muuttunut mielipuoliseksi. Organisaatiokaaviot vaihtuvat toinen toistaan
hullumpiin, työt ulkoistetaan, firmat myydään ulkomaille. Laskenta-assistentti
Putkonen haikailee työtoverinsa perään, tekee töitä yötä myöten, odottaa
ylennystä, jota ei kuulu, kunnes ylennyksen saa – hänen kadonnut tukkansa.
Putkosen maailma muuttuu yhä absurdimmaksi ja senhän arvaa, minne hän lopulta
joutuu.
En tunne taustalla olevia Gogolin
tekstejä Nenä ja Hullun päiväkirja, mutta niihin perehtynyt kollega sanoi, että
gogolilainen henki on säilynyt.
Lavalla ovat Vierikon lisäksi Taisto
Oksanen, Minna Suuronen ja Robin Svartström. Hyviä näyttelijöitä. Hyvä esitys
muuten, mutta videonäyttöä käytettiin liikaa. Se on ihan paikallaan joissakin
kohdissa, mutta teatterissa haluaisin katsoa näyttelijöitä elävinä lavalla.
Televisiota voin katsoa kotonakin.
Loppuaplodien aikana kuului
bravo-huutojakin. Minä olin esimerkki näytelmän kuvaamasta työelämästä.
Viimeviikkoiset kymmenen-kaksitoistatuntiset työpäivät olivat väsyttäneet minut
niin, että en jaksanut nauttia näytelmästä niin kuin se olisi ansainnut.
Mielipuolen päiväkirja
Käsikirjoitus Esa Leskinen ja
Sami Keski-Vähälä
Ohjaus Esa leskinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.