Jyrki Vainonen: Swiftin ovella

Swiftin ovella on kirja Jonathan Swiftistä, joka muistetaan Gulliverin retkien kirjoittajana, vaikka hän kirjoitti paljon muutakin, romaanien lisäksi runoja ja poliittisia pamfletteja. Kehyskertomuksena on nykyajassa toimivan tutkijan ja kirjailijan Lennart Berenin saama yllättävä tehtävä, jonka hänen tutkijakollegansa Johannes Kelps antaa hänelle testamentissaan. Lennartin on kirjoitettava valmiiksi Kelpsin aloittama ajan olemusta käsittelevä kirja. Hän muuttaa Kelpsin taloon ja aloittaa tehtävänsä.

Kelps on todellakin tutkinut aikaa ja rakentanut omalaatuisen aikakoneen, jolla on muistiinpanojensa mukaan siirtynyt 1700-luvulle Jonathan Swiftiksi. Kun Lennart uskaltaa kokeilla Kelpsin konetta, hän päätyy Swiftin palvelijaksi.

”Ovi avautuu ja sulkeutuu. Askelia. Kasvot. Kasvot, lähellä. Herra? Parvia, lintuparvia, siipiä ja nokkia ja kaislikosta siivilleen säikähtäviä sorsia ja kanalintujen jalkoja ja – Herra? Parvia, kalaparvia, mulkosilmäkampeloita ja haukia ja ahvenia ja – Herra? Kuuletteko minua? Kivut ovat ankarat. Niin kuin joku pistelisi ruumista terävillä neuloilla, tikkaisi, tikkaisi, tikkaisi. Tikkaisi käsiä ja päätä ja jalkoja ja vatsaa ja selkää ja kylkiä – ”

Edellä oleva lainaus hieman muunneltuna esiintyy kirjassa useaan kertaan kuvaamassa aikasiirtymää. Minulle tuli mieleen, että kun kirjailija yrittää eläytyä kuvaamansa historiallisen henkilön elämään, yrittää päästä tämän pään sisään, hän saattaa kokea hyvinkin tuskallisen henkisen siirtymän.

Lainauksessa esiintyy muun ohella lintuja. Kiinnitin heti kirjan kolmannella sivulla huomiota esille nostettuun kurppaparveen. Lintuja on kirjassa jatkuvasti: varpusia, pääskysiä, naakkoja, lokkeja… Ennen kaikkea punarintoja ja mustarastaita. Varsinkin Swiftin ympärillä liikkuu mustarastaita. Tähän lienee joku muukin syy kuin lintuihin liittyvät mielikuvat.

Jälkisanoissaan kirjailija Vainonen sanoo, että Swiftin elämän faktat ovat aitoja. Valittu lähestymistapa ja nykyajan kuvauksen arkinen mystiikka jättivät minulle jotenkin hämmentyneen olon. En ole lukenut muita Vainosen kirjoja, mutta kansiliepeen kirjailijaesittelyn mukaan ”Vainosen omintakeinen maailma löytyy toden ja fantasian välimaastosta”. Sopii hyvin tähän kirjaan.

Jyrki Vainonen: Swiftin ovella

Tammi 2011, 269 s.

Päällys Markko Taina