Erkka Mykkänen: Kolme maailmanloppua

Mustanpuhuvien kansipaperien alta paljastuivat kauniinväriset kannet.

Kolme maailmanloppua sisältää hyvin lyhyitä, usein vain sivun mittaisia kertomuksia. Kirjailija kutsuu niitä nimellä ”kuvitelmia”.

Lukaisin kirjan hetkessä, enkä ymmärtänyt mitään. Luin sen uudelleen hitaammin, mutta en vieläkään ymmärtänyt mitään. Päätin lopettaa ymmärtämisen yrittämisen ja luin kuvitelmat sellaisina kuin ne olivat.

Tarinat ovat absurdeja. Koskaan ei voi tietää, mihin lopussa päädytään. Ne seuraavat usein yöunen logiikkaa. Tosin kolme Krista Kosonen -juttua ovat selkeästi päiväunia. Aika monessa on väkivaltaa. Esimerkiksi kuvitelmassa Kevät tupakointihetki päättyy tappaviin jääpuikkoihin.

Pidin eniten vähän pidemmästä – peräti seitsemänsivuisesta – tarinasta Sauna. Siinä keski-ikäinen nainen jättää miehensä Raunon talvella, menee veneen kanssa keskelle järven selkää, nukahtaa, herää kesällä, soutelee järvellä ja kohtaa nuoren Raunon, johon rakastuu. Lopussa hän ja nuori Rauno menevät tapaamaan vanhaa Raunoa.

” − En tullut pahoittelemaan lähtöäni enkä sitä, että olen löytänyt onnen. Haluan pahoitella sitä, että kun lähtiessäni kysyit minulta ”Miksi?”, en vastannut.

Rauno heitti löylyä. Nuoremmasta ei kuulunut pihaustakaan.

− No, sait siis sanottua asiasi, hän sanoi. – Ja, kuten varmaan arvaatkin, vastauksella taannoiseen kysymykseeni ei enää tätä nykyä ole paljonkaan arvoa.”

Kolme maailmanloppua ilmestyi viime vuonna ja siitä on kirjoitettu monessa blogissa. Blogista Luetut, lukemattomat löytyy linkkejä muihin kirjoituksiin.

Erkka Mykkänen: Kolme maailmanloppua

WSOY 2015, 86 s.

Graafinen suunnittelu Markus Pyörälä

Sain kirjan kustantajalta