Kulta-aika
taskussa on
sisarteos niin & näin -kirjoissa muutama vuosi sitten ilmestyneelle
Talvisia merkintöjä kesän vaikutelmista. Siinä Dostojevski kirjoitti
Länsi-Euroopasta. Nyt keskitytään Venäjään. Kirjan koko nimi onkin Kulta-aika taskussa. Kirjoituksia Venäjän
maasta ja hengestä. Kirjoitukset ovat etupäässä Vremja-lehdestä, jota
Dostojevski toimitti itse. Muutama lyhyt juttu on lehdestä Dnevnik Pisatelja.
Suurimmaksi osaksi kirjoitukset kuuluvat
otsikon Kirjoitussarja venäläisestä
kirjallisuudesta 1-4 alle. Kirjallisuudesta niissä puhutaan kuitenkin aika
vähän. Dostojevski siteeraa usein Gogolia ja se käy selväksi, että hän arvosti
Puškinia suuresti. Enemmän kuin kirjallisuutta Dostojevski pohtii
venäläisyyttä.
Dostojevski kirjoittaa paljon Venäjän kansan
ominaispiirteistä ja venäläisen maaperän tärkeydestä kansalle.
”- - yksi tärkeimmistä erityispiirteistämme on juuri se, että me emme ole eurooppalaisia, - -”
Lukija ei voi olla huomaamatta, että
Dostojevski erottaa sivistyneistön ja kansan toisistaan. Sivistyneistö ei
sisälly sanaan kansa. Tälle hän antaa selityksen kirjoituksessa Kaksi teoreetikkojen leiriä: Den-lehdestä ja
hieman muustakin, ja asettaa tavoitteeksi sivistyneistön sulautumisen
kansaan. Tuo kuulostaa vähän samalta kuin Tolstoin ajatus Tunnustuksissa,
vaikka Tolstoin pyrkimys olikin henkilökohtainen.
Dostojevskin ote on näissä kirjoituksissa usein
ironinen. Hän käy keskustelua muiden kirjallisten aikakauslehtien kanssa ja on
suorastaan piikikäs irvaillessaan erään nimeltä mainitun kirjoittajan
ajatukselle julkaista kansalle Lukuopas,
joka ohjaisi kansan oikeanlaisen lukemisen pariin. Dostojevskin mielestä kansa
kyllä lukee kirjoja, jotka sitä kiinnostavat, mutta ensisijaista olisi parantaa
kansan lukutaitoa. Koko kansan opettaminen lukemaan on Dostojevskista
tärkeämpää kuin keinotekoiset ”lukuoppaat”.
Kuten tiedetään, Dostojevski oli hyvin
venäläismielinen. Hänen arvostelunsa kohdistuu länsimielisiin, Pietari I:n
seuraajiin, mutta myös slaavilaismielisiin, jotka hänen mielestään pyrkivät
palaamaan vuosisatojen taakse aikaan, jollaista ei koskaan ollutkaan.
Dostojevski halusi saada venäläiset arvostamaan itseään. Kirjan nimikin selviää
lopulta. Venäläisillä oli Dostojevskin mielestä ”kulta-aika taskussa”. He vain
eivät itse uskoneet siihen.
Fjodor
Dostojevski: Kulta-aika taskussa
Suomentanut
ja johdannon kirjoittanut Tiina Kartano
niin
& näin -kirjat 2015, 265 s.
Venäjänkieliset
alkuteokset aikakauslehdistä Vremja (1861-1862) ja Dnevnik pisatelja 1876
Voisi olla ihan kohtuullista lukea joskus esittelemäsi kirja, sillä olen ajatellut, että Dostojevski on hieno kirjailija, mutta hänen teoreettinen ajattelunsa ei ole minulle tuttua. Tolstoilta olen taas lukenut lähinnä niitä oman elämän kuvauksia, vaikka onhan hän paljon muutakin skriivannut.
VastaaPoistaArvioiko Dostojevski venäläisiä sitkeiksi? Ja jos arvioi niin millä painotuksilla? Olen joskus kuullut väitettävän, että venäläiset ovat sillä tavalla sitkeitä, että jaksavat elää rikkinäisten tavaroitten kanssa niin pitkään kuin sillä rikkinäisellä tavaralla vielä suinkin tulee toimeen.
Ei, ei sitkeiksi. Dostojevski kirjoitti venäläisistä tähän tyyliin: "- - sen [venäläisen luonteen] selvänä erityispiirteenä on ennen muuta kyky muodostaa suuria synteesejä, se pystyy yleisinhimillisyyteen ja kaikkinaiseen yhteensovittamiseen. Venäläisesssä ei ole eurooppalaista särmikkyyttä, sulkeutuneisuutta ja joustamattomuutta. Venäläinen tulee toimeen kaikkien kanssa ja sopeutuu kaikkeen. Hän tuntee myötätuntoa kaikkea inhimillistä kohtaan yli veren ja maaperän ja kansallisuuksien rajojen. - - Hänellä on yleisinhimillisyyden vaisto." Siinä!
Poista