torstai 4. helmikuuta 2016

Fjodor Dostojevski: Kulta-aika taskussa

Kulta-aika taskussa on sisarteos niin & näin -kirjoissa muutama vuosi sitten ilmestyneelle Talvisia merkintöjä kesän vaikutelmista. Siinä Dostojevski kirjoitti Länsi-Euroopasta. Nyt keskitytään Venäjään. Kirjan koko nimi onkin Kulta-aika taskussa. Kirjoituksia Venäjän maasta ja hengestä. Kirjoitukset ovat etupäässä Vremja-lehdestä, jota Dostojevski toimitti itse. Muutama lyhyt juttu on lehdestä Dnevnik Pisatelja.

Suurimmaksi osaksi kirjoitukset kuuluvat otsikon Kirjoitussarja venäläisestä kirjallisuudesta 1-4 alle. Kirjallisuudesta niissä puhutaan kuitenkin aika vähän. Dostojevski siteeraa usein Gogolia ja se käy selväksi, että hän arvosti Puškinia suuresti. Enemmän kuin kirjallisuutta Dostojevski pohtii venäläisyyttä.

Dostojevski kirjoittaa paljon Venäjän kansan ominaispiirteistä ja venäläisen maaperän tärkeydestä kansalle.
”- - yksi tärkeimmistä erityispiirteistämme on juuri se, että me emme ole eurooppalaisia, - -”
Lukija ei voi olla huomaamatta, että Dostojevski erottaa sivistyneistön ja kansan toisistaan. Sivistyneistö ei sisälly sanaan kansa. Tälle hän antaa selityksen kirjoituksessa Kaksi teoreetikkojen leiriä: Den-lehdestä ja hieman muustakin, ja asettaa tavoitteeksi sivistyneistön sulautumisen kansaan. Tuo kuulostaa vähän samalta kuin Tolstoin ajatus Tunnustuksissa, vaikka Tolstoin pyrkimys olikin henkilökohtainen.

Dostojevskin ote on näissä kirjoituksissa usein ironinen. Hän käy keskustelua muiden kirjallisten aikakauslehtien kanssa ja on suorastaan piikikäs irvaillessaan erään nimeltä mainitun kirjoittajan ajatukselle julkaista kansalle Lukuopas, joka ohjaisi kansan oikeanlaisen lukemisen pariin. Dostojevskin mielestä kansa kyllä lukee kirjoja, jotka sitä kiinnostavat, mutta ensisijaista olisi parantaa kansan lukutaitoa. Koko kansan opettaminen lukemaan on Dostojevskista tärkeämpää kuin keinotekoiset ”lukuoppaat”.

Kuten tiedetään, Dostojevski oli hyvin venäläismielinen. Hänen arvostelunsa kohdistuu länsimielisiin, Pietari I:n seuraajiin, mutta myös slaavilaismielisiin, jotka hänen mielestään pyrkivät palaamaan vuosisatojen taakse aikaan, jollaista ei koskaan ollutkaan. Dostojevski halusi saada venäläiset arvostamaan itseään. Kirjan nimikin selviää lopulta. Venäläisillä oli Dostojevskin mielestä ”kulta-aika taskussa”. He vain eivät itse uskoneet siihen.

Fjodor Dostojevski: Kulta-aika taskussa
Suomentanut ja johdannon kirjoittanut Tiina Kartano
niin & näin -kirjat 2015, 265 s.
Venäjänkieliset alkuteokset aikakauslehdistä Vremja (1861-1862) ja Dnevnik pisatelja 1876

2 kommenttia:

  1. Voisi olla ihan kohtuullista lukea joskus esittelemäsi kirja, sillä olen ajatellut, että Dostojevski on hieno kirjailija, mutta hänen teoreettinen ajattelunsa ei ole minulle tuttua. Tolstoilta olen taas lukenut lähinnä niitä oman elämän kuvauksia, vaikka onhan hän paljon muutakin skriivannut.

    Arvioiko Dostojevski venäläisiä sitkeiksi? Ja jos arvioi niin millä painotuksilla? Olen joskus kuullut väitettävän, että venäläiset ovat sillä tavalla sitkeitä, että jaksavat elää rikkinäisten tavaroitten kanssa niin pitkään kuin sillä rikkinäisellä tavaralla vielä suinkin tulee toimeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei, ei sitkeiksi. Dostojevski kirjoitti venäläisistä tähän tyyliin: "- - sen [venäläisen luonteen] selvänä erityispiirteenä on ennen muuta kyky muodostaa suuria synteesejä, se pystyy yleisinhimillisyyteen ja kaikkinaiseen yhteensovittamiseen. Venäläisesssä ei ole eurooppalaista särmikkyyttä, sulkeutuneisuutta ja joustamattomuutta. Venäläinen tulee toimeen kaikkien kanssa ja sopeutuu kaikkeen. Hän tuntee myötätuntoa kaikkea inhimillistä kohtaan yli veren ja maaperän ja kansallisuuksien rajojen. - - Hänellä on yleisinhimillisyyden vaisto." Siinä!

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.