Pari vuotta Maon kuoleman jälkeen Beijingin
demokratiamuuriliike herätti toiveita vapaammasta yhteiskunnasta. Kulkurit kuvaa, millaisia vaikutuksia
lyhytaikaisella suojasäällä oli pienessä Kurajoen kaupungissa.
Ryhmä rohkeita kaupunkilaisia yrittää saada
vastavallankumouksellisena tuomitun Gu Shanin maineen palautetuksi. Gu Shan oli
nuorena kiihkeä punakaartilainen. Myöhemmin hänen ajatuksensa muuttuivat. Kulkurit alkaa kuvauksella Shanin
teloituspäivästä. Yhteiskunta näyttäytyy ylhäältä johdettuna ja pelkoon
perustuvana. Kaupungin johtohenkilöt eivät tiedä, miten suhtautua Shanin
puolesta kirjoitettuun adressiin ennen kuin keskushallinnon kanta
demokratialiikkeeseen selviää. Ikävin on lasten kohtalo. He kärsivät
vanhempiensa teoista tai he saattavat joutua ilmiantamaan vanhempansa.
Kulkureissa on monta näkökulmahenkilöä, joiden elämät
leikkaavat. Keskeisimmät ovat Shanin isä, intellektuelli, joka on joutunut
kulttuurivallankumouksen jälkeen kyläkoulun opettajaksi ja joka ei ymmärrä
tytärtään, demokratialiikkeen johtoon
kuuluva uutistenlukija
Kai, joka on entinen lapsinäyttelijä ja paikallinen kuuluisuus, sotasankarin
yksinkertaisena pidetty poika Bashi, joka puhuu vaarallisen
paljon,
vammainen 12-vuotias tyttö Nini ja pikkupoika Tong, joka menettää koiransa raa’alla
tavalla.
Opettaja Gu on kirjan filosofi.
”Hiekanjyvä on yhtä täydellinen kuin maailma”, hän sanoi tulelle niin hiljaa, että mietelmän kuuli vain hän itse. Häntä lohdutti ajatus, että joku pilven päällä istuva pystyi tuijottamaan tähän pieneen loukkoon, johon hän oli juuttunut vaimon kanssa potemaan tuskaansa; heidän kärsimyksensä mahtoi olla niille yläilmojen silmille yhtä vähäpätöinen kuin tuo hiilipalanen hänen katseelleen, palava kekäle joka pian jäähtyisi harmaaksi tuhkanokareeksi.
Kulkureissa on
oletettavasti tarkoituksellinen ristiriita. Näennäisen kepeällä tyylillä kuvataan ankeita elinolosuhteita ja julmia tekoja.
En tunne hyvin 1970-luvun Kiinaa (enkä nykyistäkään), mutta yhden lapsen
politiikan tietävät kaikki. Tässä kirjassa Ninin perhe ei noudata sitä. Perheessä
on kuusi tyttöä ja äiti on toiveikkaasti taas raskaana. Sen sijaan poliitiikka
näkyy hylättyinä tyttövauvoina, joita kulkurit herra ja rouva Hua ovat
pelastaneet ja ottaneet omikseen.
Yiyun
Li: Kulkurit
Suomentanut
Seppo Loponen
Tammen
Keltainen kirjasto 2013, 431 s.
Englanninkielinen
alkuteos The Vagrants 2009
Yiyun Li Kulkurit on minulla lukupinossa. Yiyun Lin Yksinäisyyttä kalliimpaa oli minulle täydellinen kirja.
VastaaPoistaKulkurit oli minulle ensimmäinen Yiyun Lin kirja. Hyvä tietää, että pidit tuosta seuraavasta.
PoistaLänsimaalaisten lähteiden mukaan yhden lapsen politiikka alkoi vasta vuonna 1979. Maon kuoltua ja neljän koplan kukistumisen jälkeen todellinen valta siirtyi Dengille. Kiinnostavaa tässä on se, että en tiennyt tällaisesta liikkeestä mitään, mutta yksittäisillä alueilla eri tapahtumat ovat hyvinkin mahdollisia ja Kulttuurivallankumouksen aikana valta paikallistasoilla varmasti vaihtui tiuhaan....
VastaaPoistaKiitos tarkennuksesta. Minulla on jonkinlainen mielikuva 1970-luvun lopun demokratialiikkeestä, mutta sehän sitten lopetettiin.
PoistaKulkurit on minulla lukulistalla ja löytyy omastakin hyllystä, mutta en ole vielä(kään) "ehtinyt" siihen tarttua. Varmaan voisin kyllä piakkoin lukea. Luin juuri kiinalaisen poliittisen aktivistin, Chen Guangchengin, muistelmat nimeltä The Barefoot Lawyer. Siinä sivutaan myös tätä yhden lapsen politiikkaa. Maon aikanahan jopa kannustettiin lisääntymään, mutta täyskäännös alkoi 1978 tienoilla.
VastaaPoistaJos Kulkurit on sinulla jo hyllyssä, niin kyllä se kannattaa lukea. Sinullahan on taustatietojakin.
PoistaKulkurit oli minulle hyvin vaikuttava lukukokemus. Ihmiset pyristelevät kohti vapautta ja onnea, mutta vaikeaa se on.
VastaaPoistaNiin, lopussa kävi aika huonosti melkein kaikille.
Poista