Kirottu
ajan katoava virta on alakuloinen kirja. Minäkertoja Arvid muistelee
elämänsä raskasta vaihetta, jolloin hänen äitinsä on juuri saanut tietää sairastavansa mahasyöpää
ja Arvidin oma avioliitto on päättymässä eroon.
Arvid
matkustaa äitinsä perässä perheen kesämökille Tanskaan. Hänen tuskansa
purkautuu välillä surkuhupaisanakin käytöksenä. Hän ponnistelee liikaa ja juo
liikaa.
Per
Petterson kirjoittaa tässä hyvin tiiviisti samoin kuin aikaisemmin lukemassani
Hevosvarkaissa. Arvidin mökkimatkan lomassa on välähdyksiä hänen elämästään,
muistoja lapsuudesta ja perheestä, työnteosta, sekä rakastumisesta vaimoon,
joka on jättämässä hänet. Taustoitus antaa mahdollisuuden ymmärtää, miksi Arvid
käyttäytyy niin kuin käyttäytyy ja miksi suhde äitiin on vaikea. Kaikkea ei
selitetä, vaan vihjaillaan.
Kirjassa
on paljon kirjallisuusviitteitä. Arvidin äiti on teollisuuden
liukuhihnatyöntekijä, mutta hän lukee paljon, mökillä Maughamin teosta The Razor’s
Edge. Äidiltä Arvidkin on omaksunut lukemisen.
Arvid
on ollut nuorena maolainen kommunisti. Kirjan nimi on säe Mao Tse-tungin runosta.
”Se kertoi inhimillisestä Maosta johon olin kiintynyt ja joka tunsi miten aika jäyti ruumista, niin kuin itsekin olin tuntenut monta kertaa miten aika täysin varoittamatta tavoitti minut ja liikkui ihon alla kuin sarja pieniä sähköiskuja, eikä niitä saanut loppumaan vaikka olisin mieluusti halunnut.”
Tätä
hienoa surumielistä kirjaa ohitsemme virtaavasta ajasta on luettu paljon
blogeissa, esimerkiksi Kirsin kirjanurkassa ja Sinisen linnan kirjastossa.
Per
Petterson: Kirottu ajan katoava virta
Suomentanut
Katriina Huttunen
Otava 2011,
218 s.
Norjankielinen
alkuteos Jeg forbanner tidens elv 2008
Luin tämän kirjan jokin aika sitten. Olen blogannut vain Pettersonin teoksen En suostu. Jotakin samaa näissä oli. Petterson kirjoittaa hyvin tiivistä tekstiä. Lukiessani mieleeni tuli myös Peter Sandströmin kirja Valkea kuulas.
VastaaPoistaPeter Sandström on minulle tuntematon kirjailija; täytyypä tutustua.
PoistaTaannoisen Pohjoismaa-lukuhaasteen myötä löysin Pettersonin kirjat, kun hän tuntui silloin olevan useassa blogissa esillä. Eipä ole silti tullut vielä tutustuttua... luulen, että Hevosvarkaat voisi aiheensa puolesta olla minulle parempi kuin tämä.
VastaaPoistaSaattaa olla. Minustakin Hevosvarkaat oli vaikuttavampi, vaikka tämäkin on hyvä.
PoistaPettersonin tuotannosta Hevosvarkaat on minulle ykkönen, mutta tämäkin on hyvä.
VastaaPoistaSamaa mieltä. Pettersonin kolmatta suomennettua teosta En suostu en ole lukenut.
PoistaKiinnostavia kirjallisuusviitteitä kuten Maugham. Länsimainen nuoriso oli varmasti omasta mielestään maolaisia kommunisteja, oikeasti siinä oli kaiketi kyse maatalousproletariaatin joukkovoimasta ym.
VastaaPoistaMuita kirjallisuusviitteitä olivat mm. Faulkner ja Remarque.
PoistaMinulla tältä kirjailijalta se I Refuse (En suostu) hyllyssäni, mutta sekin edelleen lukemattomana. Pitäisi sekin joskus lukea. :D Jos on hyvä, niin voisi tätäkin harkita.
VastaaPoistaKaksi lukemaani Pettersonin kirjaa ovat ainakin hyviä. Luulisi, että tuo kolmaskin on.
PoistaTämä oli hyvä kirja, tuo Hevosvarkaat on minulla vielä lukematta. Ollut kyllä jo pitkään lukulistalla, täytyypä koittaa ensi viikolla etsiä se kirjastosta, nyt kun se muistui mieleeni tämän myötä. :D
VastaaPoistaJos pidit tästä, niin pidät varmaan myös Hevosvarkaista.
Poista