Andreas Tjernshaugen: Tiaisten salainen elämä

Meidän pihallamme on neljä itse rakennetua linnunpönttöä. Niissä asuu tavallisesti talitiaisia ja sinitiaisia. Joskus röyhkeä kirjosieppo onnistuu valtaamaan pöntön tiaisilta. Olemme sijoittaneet yhden pöntön koivuun niin, että se näkyy ruokapöytään. Tiaisia voi katsella vaikka aamukahvia nauttiessaan. Talvella ruokimme pikkulintuja ja ahkerimmat ruokintavieraat ovat tiaisia. Ruokintapaikkakin näkyy keittiön ikkunasta. Tiaisia on hauska seurata, joten kun huomasin Atenan kustantaman kirjan Tiaisten salainen elämä, halusin heti lukea sen.

Kirjassa käsitelläänkin juuri tali- ja sinitiaisia eli kahta tiaislajia, jotka viihtyvät ihmisen lähellä. Muista tiaisista on lyhyesti yhdessä luvussa.

Kirjoittaja Andreas Tjernshaugen on norjalainen tietokirjailija. Kirjan takana on monen sivun mittainen lähdeluettelo. Tjernshaugen on todella paneutunut aiheeseen. Tekstissä ei ole lähdeviittauksia, mikä on minusta hyvä lukemista helpottava ratkaisu. Lähteet on ryhmitelty luvuittain, joten lukijan on halutessaan helppo etsiä lisätietoa. Tjernshaugen on myös haastatellut tiaistutkijoita. Näitä kohtaamisia on kuvattu kirjassa.

Tjernshaugen seuraa tiaisten elämää vuoden ympäri, alkuvuodesta jouluun. Hän tarkkailee oman pihansa lintuja. Hänellä on jopa kameralla varustettu pönttö. Vuoden kierron aikana linnut pariutuvat, pesivät, saavat poikasensa lentoon ja valmistautuvat talveen. Kaikista vaiheista on tutkittua tietoa, jota Tjernshaugenin omat havainnot elävöittävät. Minun kaltaiseni amatööritarkkailija oppi kaikenlaista, esimerkiksi että naaras- ja urostalitiainen eivät ole samannäköisiä. Olen aina luullut niin. Samoin selvisi, että pesäpöntön suuaukkoa ennen pesimistä ahkerasti nokkiva tiainen on aina naaras ja että tiaiset ruokkivat poikasiaan herkullisilla toukilla ja hämähäkeillä.

Tiaisten luonnetta, persoonaa ja ongelmanratkaisukykyä tutkitaan aktiivisesti. Kirjasta selviää, millainen on hollantilaisten vaaleanpunainen pantteri -koe. Tiaiset ovat yksilöitä. Jotkut ovat uskaliaita, toiset varovaisia. Jotkut ovat nokkelampia kuin muut. Niillä tuntuu olevan samoja piirteitä kuin ihmisillä. Syrjähypytkin ovat yleisiä. Talviruokintaa seuratessa oppii, että tiaiset ovat aika ärhäköitä lintuja. Ne sopivat syömään yksi kerrallaan, kun taas varpuset syövät ryhmässä.

Tjernshaugen on valinnut kirjaan minämuotoisen joskus jopa jutustelevan kirjoitustyylin. Tyyli korostaa hänen innostuneisuuttaan. Kirjan voi helposti lukea nuorikin lintujen harrastaja. Tiaisten salainen elämä on minusta aivan mainio. Se on tietokirja, mutta se on samalla myös hyvän mielen kirja tiaisista, kaikkien tuntemista kevään ensimmäisistä laulajista.

Kirjassa on kauniita kuvia ja piirroksia, mutta liitän tähän pari omaa kuvaani.

Tiaispönttö pihakoivussa

Juuri pöntöstä lähtenyt poikanen

Andreas Tjernshaugen: Tiaisten salainen elämä

Suomentanut Ulla Lempinen

Atena 2016, 223 s.

Norjankielinen alkuteos Meisenes hemmelige liv 2015

Arvostelukappale