lauantai 3. joulukuuta 2016

Kuukauden nobelisti Bob Dylan: Muistelmat

Bob Dylanin Muistelmat. Osa 1 alkaa hänen ensimmäisen levytyssopimuksensa solmimisesta. Samaan palataan kirjan lopussa. Muistelmissa on varsinaisesti kolme aihetta: miten Bob Dylanista tuli Bob Dylan, miten hän koki kuuluisuutensa ja asemansa sekä miten syntyi levy Oh Mercy. Tekstissä hypitään välillä tajunnanvirtamaisesti asiasta toiseen. Jos joku hakee tarkkaa kuvausta Bob Dylanin elämänvaiheista, on parempi lukea jonkun muun kirjoittama elämäkerta (niitähän riittää). Jos sen sijaan haluaa tietää, mitä Dylan itse ajattelee, kannattaa lukea Muistelmat. Dylan-faneille tämä kirja on itsestään selvää luettavaa.

Rahattomana New Yorkissa. Dylan kehitti itseään kuuntelemalla musiikkia ja lukemalla. Kirjat ovat minua lähempänä kuin musiikki, joten luin kiinnostuneena hänen valintojaan. Voltaire, Rousseau, Luther. Thukydides. Byron, Shelley, Poe. Ja niin edelleen. Tietysti myös Dylan Thomas. Dylan kirjoittaa lyhyitä kuvauksia folkpiireissä liikkuneista henkilöistä ja arvostamiensa muusikoiden tuotannosta (esimerkiksi Roy Orbison, Hank Williams). Useimmat muut nimet olivat minulle täysin tuntemattomia. Suurimman esikuvansa Woody Guthrien luona hän kävi usein vierailemassa sairaalassa. Rahattomana Dylan haahuili ympäriinsä, nukkui yöt tuttavien sohvilla ja yritti saada jalkansa folkklubien oven väliin. Lopulta hän onnistui pääsemään vakioesiintyjäksi Gaslight-klubille.

Sukupolvensa äänitorvi. Dylan ei pitänyt itseään ”kokonaisen sukupolven äänitorvena, puhemiehenä ja jopa omanatuntona”. Ne olivat muiden häneen kiinnittämiä leimoja. Hän kirjoittaa halunneensa vain laulaa ehdottoman rehellisiä lauluja. Hän koki julkisuuden niin raskaana, että sanoo tehneensä tarkoituksella muutaman huonon levyn, jotta pääsisi rauhaan. Hänen imagonsa muuttui hitaasti, mutta
”Ennen pitkää niskaani sysättiin toisenlaisia anakronismeja – epämiellyttävyydestään huolimatta helpommin siedettäviä, vaikka ne saattoivat vaikuttaa suuremmilta. Legenda, Ikoni, Arvoitus (oma suosikkini oli Buddha eurooppalaisissa vaatteissa) ja muuta vastaavaa, mutta ei se mitään. Sellaiset lisänimet olivat rauhallisia ja vaarattomia, nukkavieruja, helppoja kantaa. Profeetta, Messias, Pelastaja – ne olivat raskaita.”
Oh Mercy. Ainoa levy, jonka tekemistä ja kappaleita Muistelmissa käsitellään, on Oh Mercy vuodelta 1989. Oh Mercy oli arvostelumenestys useiden vähemmän arvostettujen levyjen jälkeen. Dylan levytti Oh Mercyn New Orleansissa uuden tuottajan ja uusien muusikoiden kanssa. Levyn tekemisestä saa aidon tuntuisen kuvan, kun kuhunkin kappaleeseen haetaan sopivaa lähestymistapaa. Ristiriitoja ja erimielisyyksiä syntyi, mutta lopputulokseen Dylan on tyytyväinen.

Alun perin Bob Dylan oli folklaulaja. Jonkinlaista ennakointia on seuraavassa lauseessa:
”Folklaulajat osasivat laulaa muutaman säkeistön mittaisia lauluja, jotka olivat kuin kokonaisia kirjoja.”

Bob Dylan: Muistelmat. Osa 1
Suomentanut Erkki Jukarainen
WSOY 2006, 2. painos, 299 s.
Englanninkielinen alkuteos Chronicles. Volume 1, 2004

7 kommenttia:

  1. Olihan tämä aika iso juttu, kirjallisuuspalkinto laululyriikoista, ja samaan aikaan USA:ssakin oli odotuksia toisista palkinnon saajista. Luultavasti lähiaikoina sanoittajille näitä ei tule. Myös mainostoimistoissa tiivistetään ihmisten toiveita sloganeiksi, eli kieli taipuu moneksi, mutta minusta kirjallisuuspalkinnon saaja pitää olla kirjailija. Runoilijatkin ovat palkintoa pokkailleet, eli tämä pitää ymmärtää sen kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan. Dylanin lyriikoitahan on julkaistu myös kirjoina.

      Poista
  2. Aika persoonallisesti valittuja kohteita on otettu muisteltaviksi kun ensilevytyssopimuksen ohella puheena on Oh Mercy...kun olettaisi että fanit ja muutkin varmaan haluavat lukea eniten 60-70-lukujen vaihteesta.
    Tuo folkvaiheen kuvaus voisi kuitenkin olla kiinnostavaa, en ole lajiin niin syvälle perehtynyt mutta varmaan sieltä joitain henkilöitä tuntee...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, Oh Mercy on varsin erikoinen valinta. Minä pidin kirjassa eniten nimenomaan uran alkuvaiheen kuvauksesta. New Yorkin aikaa ennen levytyssopimusta muistellaan pitkälti.

      Poista
  3. Kiinnostaisiko esseehaaste? https://hdcanis.blogspot.fi/2016/12/michel-tournier-taaborinvuori-ja.html

    VastaaPoista
  4. Dylanin levyistä on 70-luvulla sanottu heikohkojen soundien vuoksi, esim Street Leagal, että niitä ei ole ole tuotettu ollenkaan. Siksi oli erittäin mielenkiintoista lukea yhteistyöstä huipputuottaja Daniel Lanoisin kanssa.

    VastaaPoista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.