Rosa Montero: La hija del Caníbal

Kirjan nimessä (ihmissyöjän tytär) ihmissyöjä ei tarkoita oikeaa ihmissyöjää, vaan se on minäkertoja Lucían isän kutsumanimi. Sillä on myös symbolinen merkitys, koska Lucía kokee, että isä on tuhonnut ihmiset, joita rakasti. Isän osuus kirjassa on pieni, vaikka hänet on nostettu nimessä esille. La hija del Caníbal on Lucían kirja.

Alku on tehokas mystisyydessään. Lucía on miehensä Ramónin kanssa lähdössä uudenvuodenaattona Wieniin. Juuri ennen koneeseen nousua Ramón menee WC:hen, eikä tule sieltä pois, vaikka Lucía tarkkailee ovea koko ajan. Ramón katoaa. Siitä alkaa tarina, jossa esiintyy pikkurikollisia, rikollispomoja, pimeää rahaa, korruptiota, poliiseja sekä yksi tarmokas syyttäjä. Ramónistakin paljastuu yllätyksiä.

La hija del Caníbal ei ole varsinaisesti rikosromaani, vaikka edellä sanotusta voisi niin kuvitella. Se on ihmissuhderomaani ja Lucían kehityskertomus. Lucía saa Ramónin etsinnässä avukseen yli 80-vuotiaan naapurinsa Félixin ja parikymppisen Adriánin, jonka kanssa päätyy suhteeseen, vaikka on kaksikymmentä vuotta vanhempi. Edellisen lauseen ’vaikka’ tulee Lucíalta, joka ihmettelee, voiko tehdä niin.

Félix on vanha anarkisti, joka osallistui Espanjan sisällissotaan tasavaltalaisten puolella. Hän kertoo Lucíalle oman monivaiheisen elämäkertansa katkelmissa, jotka tuntuvat muusta kirjasta erillisiltä. Viimeinen luku on vähän yllättävä, koska siinä Lucía selittää, miksi on kirjoittanut tämän kirjan. Félixin kertomuksen tarkoituskin selviää.

Kirjassa on paljon tapahtumia, siinä on sarkastista huumoria ja se on viihdyttävää luettavaa. Vaikka ihmettelin Félixin henkilöhistorian osuutta, niin sekin oli luettavaksi todella mielenkiintoinen. Félix oli liikkunut espanjalaisen anarkistiliikkeen johtohahmon Buenaventura Durrutin lähipiirissä.

Rosa Montero: La hija del Caníbal

Espasa 1997, 338 s.

***********

Kirjan pohjalta on tehty samanniminen elokuva, joten sijoitan sen Helmet-haasteen kohtaan 32. Kirja on ispiroinut muuta taidetta.