Sally Salminen: Katrina

Katrina ilmestyi 2018 Juha Hurmeen suomentamana. Olen lukenut vuosikymmeniä sitten ensimmäisen suomennoksen Katriina, suomentajana Aukusti Simojoki. Luimme lukiossa Katrinasta lyhyen katkelman ruotsin lukukirjasta. Kiinnostuin niin, että lainasin kirjan. Itäsuomalaisen maalaiskirjaston kokoelmissa Katrinaa ei tietenkään ollut ruotsiksi, joten luin sen suomeksi. Katrinan vaikuttavuutta kuvaa se, että vaikka lukemisesta on todella kauan, muistin kirjasta paljon, harvinaisen paljon. Suomennoksia en pysty vertaamaan toisiinsa, koska lukukertojen välissä on liian paljon aikaa.

Katrina on ison pohjanmaalaisen maatilan tytär. Ahvenanmaalainen merimies Johan hurmaa hänet puhumalla kotiseutunsa rikkaudesta ja ihanuudesta. Muistan vieläkin, kun ruotsin opettaja kuuntelutti vanhalla mankalla: ”blå-blå-blåa äpplen”. Ahvenanmaalla totuus paljastuu, kun Johan vie Katrinan valkoisen huvilan sijasta pieneen harmaaseen tölliin ja lähtee itse takaisin laivalle.

”Värit sammuivat taivaalta hiljaa auringonlaskun jälkeen, ja samoin vaipui hänen huoleton nuoruudenilonsa hautaan, josta se ei koskaan enää nousisi. Hän riisuutui hitaasti ja meni lepäämään Johanin kovalle pedille.”

Katrina on vahva ja hän selviää. Hän mukautuu saaren elämään, jossa miehet ovat purjehduskaudella poissa ja naiset käyvät töissä siellä, minne suurtilalliset määräävät. Tilalliset, vanhat kapteenit, kohtelevat mökkiläisiä kuin omistaisivat nämä. Korvaus päivän raskaasta työstä saattaa olla kannullinen kurria. Yksi törkimys yrittää jopa päästä Katrinan sänkyyn.

Katrinan on vaikea päästä kyläyhteisön jäseneksi. Hän huomaa pian, että Johania halveksitaan tyhjänpuhujana ja halveksunta ulottuu myös Katrinaan. Hänet hyväksytään paremmin vasta usean vuoden jälkeen, kun hän panee kovan kovaa vastaan saaren mahtimiehelle kapteeni Nordkvistille. Kun Nordkvist lopulta kehuu Katrinaa topakaksi tytöksi, hänen arvonsa nousee muiden silmissä. Täysin saarelaista Katrinasta ei tule koskaan. Hänen pohjanmaalainen murteensa erottaa häntä muista ja syytä on myös hänen omassa luonteessaan.

Saaren köyhillä naisilla ei ole elämässään paljon mahdollisuuksia. Katrina rakastaa lapsiaan, mutta toivoo, että lapsia ei syntyisi yhtä monta kuin naapurimökin Bedalle. Jokainen lapsi vaikeuttaa toimeentuloa.

”Katrina katseli taas kauas yli veden. Kuinka paljon vapaampaa olikaan miehen elämä, vaikka mies olisi köyhä ja reppana kuten Johan. Hän sai kohottaa siipensä ja lentää tiehensä – ulos – kauas kaikesta pikkumaisuudesta saarilla. Mutta Katrinalla ei ollut mitään mahdollisuutta päästä sieltä.”

Meri antaa miehille mahdollisuuksia, mutta se vie Katrinalta kaikki hänen poikansa, eri tavoin, mutta vie kuitenkin.

Katrinan elämä on kovaa työtä ja köyhyyttä. Se on myös yksinäisyyttä, loppuun saakka. Mutta siinä on myös onnea. Onnea lapsista, ylpeyttä vanhimmasta pojasta. Ja rakkautta. Loppujen lopuksi Katrinan ja Johanin yhteiselossa on paljon lämpöä. Katrinaa voin suositella kaikille, mutta varoitan, että loppusivuja varten kannattaa varata nenäliinoja.

Sally Salminen: Katrina

Suomentanut Juha Hurme

Teos 2018, 448 s.

Ruotsinkielinen alkuteos Katrina 1936

***********

Katrinan voisi Helmet-haastessa 2019 sijoittaa moneen kohtaan. Vaikka se kertoo yli sadan vuoden takaisesta ajasta, valitsen kohdan 11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa.