torstai 26. elokuuta 2021

Leïla Slimani: Toisten maa

 

Toisten maa aloittaa Slïmanin isoäidin elämään perustuvan trilogian. Tämän ensimmäisen osan alaotsikkona on Sotaa, sotaa, sotaa.

Ranskalainen Mathilde menee toisen maailmansodan loppuvaiheessa naimisiin marokkolaisen Aminen kanssa. Amine on taistellut ranskalaisten joukoissa ja joutunut saksalaisten sotavangiksi. Mathilde ihastuu hänen komeuteensa ja erilaisuuteen. Hän kaipaa elämäänsä seikkailua, jotakin muuta kuin tasaista ranskalaisrouvan elämää.

Marokossa Mathilde ja Amine asettuvat Aminen perimälle maatilalle, jonka maaperä ei ole kovin hedelmällinen. Tila teettää Aminella valtavasti töitä. Mathilde on kummajainen: ranskalaisnainen naimisissa marokkolaisen kanssa. Läheisen kaupungin ranskalaiset vierastavat häntä. Kun he liikkuvat yhdessä, Aminea saatetaan luulla hänen autonkuljettajakseen.

Miten Mathilde olisi voinut myöntää, että hänen sodan aikana tapaamansa mies ei enää ollut sama ihminen? Huolten ja nöyryytysten painama Amine oli muuttunut ja synkistynyt. Miten monet kerrat Mathilde olikaan miehen käsipuolessa kävellessään tuntenut ohikulkijoiden painokkaan katseen.”

Tytär Aicha laitetaan nunnien pitämään kouluun, jossa vieraus siirtyy sukupolvelta seuraavalle.

Aicha ei ollut täysin marokkolainen mutta ei liioin kuulunut noihin eurooppalaisiin maanviljelijöiden, onnenonkijoiden tai siirtomaahallinnon virkamiesten lapsiin, jotka hyppivät pihassa ruutua. Hän ei tiennyt, kuka hän oikein oli, ja nojaili siksi omissa oloissaan koulun tulikuumaan seinään.”

Toisten maan ainekset ovat lupaavia: poikkeuksellisen maahanmuuttajan kokemukset ja hänen yrityksensä sopeutua uuteen elämään, josta ei tullut sellaista kuin hän oli kuvitellut. Marokon itsenäistymisvuoden 1956 lähestyessä kasvava väkivallan uhka lisää jännitettä. Kaikesta tästä huolimatta Toisten maa jäi minulle vaisuksi lukukokemukseksi ja Mathilde etäiseksi. En osaa oikein sanoa syytä siihen, ehkä jonkinlainen hajanaisuus ja välillä pinnallinen teksti.

Toisten maata on luettu monessa blogissa. Esimerkiksi Hemulin kirjahyllyssä kirjaa pidettiin loistavana ja koskettavana, Kirjaluotsissa jäätiin kaipaamaan jatko-osia, jotta tarina ei jäisi puolivillaiseksi, ja Lukutuuliassa kirjaa pidettiin yllätyksettömänä, mutta lukukokemusta positiivisena.


Leïla Slimani: Toisten maa
Suomentanut Lotta Toivanen
WSOY 2021, 325 s.
Ranskankielinen alkuteos Le pays des autres 2020

***********

Helmet-haasteessa sijoitan Toisten maan kohtaan 47. ja 48. Kaksi kirjaa, jotka kertovat samasta aiheesta. Toinen kirja on Tahar Ben Jellounin Lähtö, jossa myös käsitellään maahanmuuttoa. Siinä marokkolaiset muuttavat pois maastaan.

8 kommenttia:

  1. Ihan OK tämä oli mielestäni, ei kuitenkaan niin vetävä kuin ajattelin sen olevan aiheensa perusteella. Todennäköisesti kuitenkin haluan lukea jatko-osankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ehkä odotin enemmän kuin sain, juuri aiheen vuoksi.

      Poista
  2. Monellakin tapaa mielenkiintoinen ja kiinnostava trilogian aloitusosa. Mieleenpainuva teos, josta pidin todella paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukemissani blogikirjoituksissa Toisten maasta on yleensä pidetty kovasti.

      Poista
  3. Minulla tämä oli lainassa mutta palautin lukemattomana. Ei tuntunut olevan oikea aika tälle kirjalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän hyvin. Tämä kirja vaatii sopivan mielentilan.

      Poista
  4. Aloitin tätä kirjaa keväällä, mutta se jäi kesken. En tiedä, eikö hetki vain ollut oikea vai eiköhän tämä ole ollenkaan minun kirjani. Olin kyllä aika väsynyt silloin keväällä, sekin voi vaikuttaa. Mutta kun sanot kirjaa vaisuksi lukukokemukseksi, niin jotain sellaista siinä minustakin oli. Marokko on kyllä kiinnostava maa, joten ehkä yritän uudestaan jossain vaiheessa. Haluaisin niin pitää tällaisesta kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kovin samaa mieltä viimeisen lauseesi kanssa. Tästä kirjasta olisin halunnut pitää enemmän.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.