sunnuntai 19. syyskuuta 2021

Hannu Mäkelä: Lukemisen ilo

 

Lukijana en voinut vastustaa kirjaa, jonka nimi on Lukemisen ilo eli miksi yhä rakastan kirjoja. Tästä löytyikin paljon samastuttavaa, lukemisharrastuksen alusta alkaen. Mäkelä aloittaa kertomalla omaa historiaansa lukijana. Kirjaston lastenosastolta alkoi luettava loppua, ja hän luki lopulta jopa tyttökirjoja. Tuohan ei ole tytöille ongelma, koska me olemme aina lukeneet poikien seikkailukirjoja, eikä sitä pidetä mitenkään kummallisena.

Mihin lukija menee ulkomailla? Kirjakauppaan ja kirjastoon tietysti. Myös minuun Dublinin Trinity Collegen Long Room on jättänyt pysyvän muistijäljen. Kirjastot, kirjakaupat, antikvariaatit ja kustantamot tekevät lukemisen mahdolliseksi, ja ovat saaneet Lukemisen iloon omat lukunsa.

Mäkelä esittelee myös useita itselleen tärkeitä ja läheisiä kirjailijoita. Heissä oli monta, joita olen lukenut, esimerkiksi Heinrich Böll, Tove Jansson, V. S. Naipaul ja ilahduttavasti myös Anita Brookner. Se käy kyllä selväksi kirjan mittaan, että suurimpia suosikkeja ovat Aleksis Kivi ja Anton Tshehov.

Sivistyksen kulmakivenä on edelleen lukutaito.”

Lukeminen tuottaa iloa ja nautintoa, mutta se on myös hyödyllistä. Se avaa ovet tietoon ja uusiin maailmoihin. Se auttaa ymmärtämään muiden ihmisten käytöstä – ja omaakin. ”Lukemisen oppiminen on välttämättömyys.” Hieno on Mäkelän havainto, että jos lukutaito hiipuu, niin jopa demokratia on vaarassa.

Lukemisen ilo on lukemisen ylistys ja paperikirjan puolustus.

Kirjan arvo ei tietenkään ole siinä, missä muodossa se on. Sen merkitys on sisällön pysyvyydessä, säilyvyydessä. Sanan mittana on aina sana itse, ajatus. Se tarvitsee tuekseen osaavan lukijan, joka itse muodostaa sanoista lauseet päänsä sisällä ja samalla käsittää ne. Sillä tavoin ne ehkä jäävät jopa muistiin. Omaa lukemista ei koskaan voi korvata toisen ihmisen ääni. Kirjan lukeminen ihan itse, tuo kahdenkeskinen mykkä hiljaisuus sanojen kanssa on luovuutta.”

Valitettavasti Lukemisen ilo -nimisen kirjan valitsevat luettavakseen todennäköisesti vain ihmiset, jotka ovat jo itse löytäneet lukemisen ilon.


Hannu Mäkelä: Lukemisen ilo eli miksi yhä rakastan kirjoja
Kirjapaja 2021, 190 s.

***********

Lukemisen ilo sijoittuu Helmet-haasteessa itsestään selvästi kohtaan 15. Kirjassa on jotain samaa kuin sinussa.

6 kommenttia:

  1. Minusta on mahtava juttu, että äänikirjoja julkaistaan nykyisin paljon. Äänikirjat tuovat kirjojen maailmat myös heille, jotka eivät pysty lukemaan paperikirjoja. Erilaiset lukihäiriöt, sairaudet, vammat ja vanhuuden vaivat voivat vaikuttaa siihen, että kirjoja ei pysty lukemaan.
    Olen monelle lukijalle neuvonut kuuntelemaan äänikirjoja, jos ei jaksa keskittyä paperikirjoihin.
    Itse luen etupäässä paperikirjoja, mutta pitkillä automatkoilla kuuntelemme yleensä miehen kanssa jotain rikosaiheista äänikirjaa. Mieheni kuuntelee yleensä äänikirjoja muutenkin. Sotakirjoja etupäässä, joista en ole itse kiinnostunut. Niissä soditaan alusta loppuun asti. En lue myöskään metsästys- ja kalastusaiheisia kirjoja tai urheiluun liittyviä kirjoja.
    Lukutaidon hiipumisesta olen itsekin huolissani. Se näkyy myös kirjoitustaidon hiipumisena. Suomen kielestä on tullut outoa mm. somessa, mediassa ja mainoksissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman muuta on hienoa, että äänikirjoja tuotetaan paljon, juuri noista syistä, joita mainitset. Kaikki eivät pysty lukemaan paperikirjoja.

      Minä luen lähes pelkästään paperikirjoja, mutta olen tänä vuonna alkanut kuunnella dekkareita esimerkiksi pihatöitä tehdessäni.

      Poista
  2. Toivottavasti oikeat paperille painetut kirjat pysyvät. Nehän ovat loppujen lopuksi kaikkein ekologisimpia ja säilyvimpiä, koska eivät ole kiinni sähköstä ja säilyvät sukupolvesta toiseen.

    Hannu Mäkelän kirja on tärkeä puheenvuoro "B.O.O.K -käyttöjärjestelmän" puolesta, kuten myös Suvi Aholan lauantaiessee "Painetun kirjan hyvää tekevä maailma" eilisen Hesarissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aholan essee sai todennäköisesti paljon enemmän lukijoita kuin Mäkelän kirja saa, mutta hyvä niinkin. Mäkelä kirjoittaa paljon juuri tuosta paperikirjan säilyvyydestä. Siihen eivät sähkökatkot tai akun tyhjeneminen vaikuta, eivätkä pitemmän aikavälin säilytysformaatin muutokset. Painettu kirja selviää helpommin myös mahdollisista tulevista katastrofeista.

      Poista
  3. Tämä on pakko lukea! Uteliaisuudesta sekä kirjailijan ihailun ja tärkeän sanoman vuoksi. Uskon laillasi, että valitettavasti "uskova käännyttää uskovaa", lukemista vieroksuvat tuskin siihen tarttuvat. Mutta meille se ehkä toimii vertaistukena?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä lukiessa sai nyökytellä monta kertaa samanmielisyyden merkiksi herra akateemikon kanssa.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.