Owls Do
Cry on Janet Framen ensimmäinen romaani. Sitä ennen hän oli julkaissut
novellikokoelman The
Lagoon and Other Stories. Kirjan nimi tulee yhdestä Shakespearen
Myrskyn säkeestä.
Owls Do Cry on fiktiota, mutta siinä on
vaikutteita Framen omasta elämästä. Se kertoo köyhän Withersien perheen
lapsista. Francie, Toby, Daphne ja Chicks leikkivät usein kaatopaikalla, josta
he etsivät aarteita, kunnes yhtenä päivänä Francie putoaa kuoppaan, jossa poltetaan
roskia, ja kuolee. Seuraavaksi hypätään kaksikymmentä vuotta eteenpäin jäljelle
jääneiden kolmen lapsen elämään.
Toby, jolla on epilepsia, asuu vanhempien
kanssa ja ansaitsee elantonsa sekalaisilla töillä. Hänen mielilukemistaan on
karttakirja. Chicks on naimisissa ja kolmen lapsen äiti. Hän pelkää, ettei häntä
hyväksytä seurapiireihin. Daphne on mielisairaalassa. He kaikki kantavat lapsuuttaan
mukanaan. Daphne ajattelee:
”And we sat, didn’t we, Toby, Chicks and Francie, as the world sits in
the morning, unafraid, touching how and why and where, the wonder currency that
I take with me, slipped in the lining of my heart, to hide it because I know.
And Toby carries it backward and forward across continents and seas and does
not understand it though it glitters and strikes part of the fire in him; and
Chicks is afraid, and covers it with a washing-machine and refrigerator, and a
space-heater behind glass.”
Janet Frame oli eri mielisairaaloissa
useita vuosia ennen kirjailijan uraansa. Hän kuvaa Daphnen sairaalaa potilaan
silmin, kovaa kohtelua, eristämistä, yrityksiä järjestää viihdykettä kuten piknikkejä.
Daphne saa sähköshokkihoitoa, jota Framekin oli saanut. Framen lobotomialeikkauksen
aika oli jo määrätty, mutta se peruttiin hänen novellikokoelmansa saatua kansallisen kirjallisuuspalkinnon.
Romaanin lopussa Daphne odottaa lobotomialeikkausta.
”All this, except that my mother is dead, and I die tomorrow when snow
falls criss-cross criss-cross to darn the believed crevice of my world.”
Owls Do Cry on tyyliltään hyvin runollinen.
Daphnen sairaalassa kirjoittamat kirjeet ovat kuin runoja. Tämän kirjan
luettuaan voi vain ihmetellä, miksi Janet Framen kirjoja ei ole suomennettu.
Janet Frame: Owls Do Cry
The Women’s Press, 173 s.
Ilmestynyt ensimmäisen kerran 1957
***********
Maailmanvalloitus: Uusi-Seelanti.
Herätit kiinnostuksen! Vaikuttaa todella lukemisen arvoiselta. Harmi, ettei ole suomennettu.
VastaaPoistaYleensä englanninkielistä kirjallisuutta suomennetaan aika paljon. Frame oli tunnettu ja arvostettu kirjailija, joten on kummallista, ettei hänen teoksiaan ole suomennettu.
PoistaOi oi, Janet Frame!
VastaaPoistaMinulla oli Janet Frame -buumi 2016, kun Riitta Jalonen oli kirjoittanut Framen elämästä romaanin Kirkkaus ja halusin tutustua kirjailijan omiin kirjoihin. Sen tehtyäni en arvostanut enää Jalosen kirjaa, koska hän tuntui vain toistaneen saman, minkä Frame on itse kertonut niin hyvin.
Kummallista tosiaan, että Framen kirjoja ei ole suomennettu, vaikka hän on omassa maassaan arvostettu ja palkittu kirjailija.
Mielenterveysaiheetkin ovat nykyään hyvin suosittuja, joten aiheen ei luulisi olevan este.
En ole lukenut Jalosen kirjaa. Sen sijaan olen nähnyt Jane Campionin hienon elokuvan Enkelin kosketus, joka pohjautuu Framen omaelämäkerrallisiin teoksiin. Siitä tiesinkin Framen elämään liittyviä asioita tässä kirjassa.
PoistaMinä myös olen katsonut tuon elokuvan. Upea! Jane Campion on hyvä ohjaaja. Muistan nähneeni häneltä myös elokuvat Piano ja Yön kirkas tähti.
PoistaOlen nähnyt Campionilta Pianon ja Naisen muotokuvan. Jälkimmäisestä en pitänyt, mutta enpä pitänyt Henry Jamesin kirjastakaan.
PoistaJanet Frame on yksi niistä kirjailijoista, joihin on pitänyt tutustua jo pitkään. Samoin kuin Marjatta tuossa edellä, minäkin ihastuin aikanaan Riitta Jalosen Kirkkauteen ja sain silloin inspiraation tutustua Frameen. Jostain syystä se jäi kuitenkin aikomuksen asteelle. Asia on pian korjattava. Audiblesta näyttää löytyvän tämän esikoisen lisäksi pari postuumia teosta myös äänikirjana: Towards Another Summer ja In the Memorial Room - oletko lukenut näitä?
VastaaPoistaMinunkin on pitänyt tutustua Framen teoksiin jo kauan, mutta nyt vasta sain aikaiseksi. Owls Do Cry on ensimmäinen Frameni, muuta en ole häneltä lukenut.
Poista