perjantai 17. joulukuuta 2021

Albert Camus: Rutto

 

Albert Camus’n klassikkoteos Rutto kertoo algerialaisesta Oranin kaupungista, joka joutuu ruton valtaan. Kirja on ilmestynyt 1947 eli pian toisen maailmansodan jälkeen, joten ruton voi ajatella tarkoittavan paljon muutakin kuin vain fyysistä sairautta. Tämä ajatus nousee esimerkiksi kun ruumiita poltetaan krematorioissa. Nyt pandemia-aikaan rutto vertaantui suoraan koronaan.

Aluksi kuolevat rotat. Sen jälkeen ihmisiin alkaa ilmestyä paiseruton oireita. Kuolleita on aluksi vähän, ja lääkärit epäröivät diagnoosia. Kun he ovat varmoja, viranomaiset eivät heti usko tautiin. Rutonhan piti olla hävitetty.

Kun kuolleita alkaa tulla enemmän, kaupunki eristetään. Jotkut pyrkivät rikkomaan kaupungin saarron.

Totta joka tapauksessa oli, että tyytymättömyys kasvoi kasvamistaan, ja peläten pahinta viranomaiset harkitsivat tiukkoja toimenpiteitä siltä varalta, että epidemian kiihottama väestö nousisi kapinaan.”

Sairastuneet kuljetetaan sairaalaan, ja heidän läheisensä joutuvat karanteeniin. Tilapäissairaaloita pystytetään. Ihmisille raskainta on se, että he eivät voi tavata rakkaitaan. Aluksi luullaan, että rutto kestää vain hetken. Taudin pitkittyessä ja kuolleisuuden koko ajan noustessa ihmiset eivät enää jaksa noudattaa suojautumisohjeita.

Kaupungissamme kuljeskeli paljon uusmoralisteja, jotka todistelivat, ettei mistään ollut mitään hyötyä ja että oli vain alistuttava. Tarrou, Rieux ja heidän ystävänsä saattoivat vastata heille niin tai näin, mutta johtopäätös oli aina sama: ruttoa vastaan on taisteltava tavalla tai toisella eikä polvilleen saanut painua.”

Ruton vaivaamaa kaupunkia ja sen asukkaita katsotaan tohtori Rieux´n ja muutaman hänen tuttavansa silmin. Ruttoon ei ollut varsinaista hoitokeinoa.

Lääkäreitten ja sairaanhoitajien ei tarvinnut kuluttavien ponnistustensa jatkoksi kuvitella vieläkin ankarampia koettelemuksia. Heidän oli vain niin sanoaksemme tasaisessa tahdissa jatkettava yli-inhimillistä työtään.”

Lopulta rutto häviää, salaperäisesti niin kuin oli tullutkin, häviää ainakin tällä erää.

Ei ole mikään ihme, että Otava on ottanut Rutosta tänä vuonna uuden painoksen. Se on klassikkomaineensa veroinen kirja. Kuitenkin, jos korona kovasti ahdistaa, Ruttoa ei kannata lukea.


Albert Camus: Rutto
Uuden tarkistetun käännöksen laatinut Jukka Mannerkorpi
Otava 2021, 414 s. (ilmestynyt ensimmäisen kerran 1948)
Ranskankielinen alkuteos La peste 1947

8 kommenttia:

  1. Nyt korona-aikana olen miettinyt tämän Ruton lukemista, mutta aikomukseksi se on vielä jäänyt. Kylläpä kuulostaa jotenkin tutulta tuo, että taudin pitkittyessä ihmiset eivät jaksa enää noudattaa suojautumisohjeita. Samoin hoitohenkilöstön yli-inhimilliset ponnistelut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rutossa oli paljon samaa kuin meidän elämässämme koronan keskellä.

      Poista
  2. Luin tämän koronapandemia alkuvaiheessa - huh, miten kauan siitä tuntuu olevan.
    Jo silloin kaikki kirjassa tapahtuva tuntui tutulta.
    Nyt pitää vain toivoa, että covid häipyisi kuten ruttokin, hiipuisi pois ja jättäisi meidät rauhaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, saisi jo loppua tämä "tietynlainen vankeudentila" (ilmaus, jota on käyttänyt Daniel Defoe Camus'n Ruttoon valitsemassa motossa).

      Poista
  3. Huh, lainaukset kuulostavat kyllä ihan korona-ajan kuvaukselta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotkut kohdat kirjasta olivat hyvin sattuvia tähän aikaan.

      Poista
  4. Yllättäen taas ajankohtaiseksi noussut kirja. Minustakin lainaukset tuntuivat hirveän tutuilta tämän elämämme pandemian vuoksi. Hurjaa!

    VastaaPoista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.