Albert Camus: Rutto

 

Albert Camus’n klassikkoteos Rutto kertoo algerialaisesta Oranin kaupungista, joka joutuu ruton valtaan. Kirja on ilmestynyt 1947 eli pian toisen maailmansodan jälkeen, joten ruton voi ajatella tarkoittavan paljon muutakin kuin vain fyysistä sairautta. Tämä ajatus nousee esimerkiksi kun ruumiita poltetaan krematorioissa. Nyt pandemia-aikaan rutto vertaantui suoraan koronaan.

Aluksi kuolevat rotat. Sen jälkeen ihmisiin alkaa ilmestyä paiseruton oireita. Kuolleita on aluksi vähän, ja lääkärit epäröivät diagnoosia. Kun he ovat varmoja, viranomaiset eivät heti usko tautiin. Rutonhan piti olla hävitetty.

Kun kuolleita alkaa tulla enemmän, kaupunki eristetään. Jotkut pyrkivät rikkomaan kaupungin saarron.

”Totta joka tapauksessa oli, että tyytymättömyys kasvoi kasvamistaan, ja peläten pahinta viranomaiset harkitsivat tiukkoja toimenpiteitä siltä varalta, että epidemian kiihottama väestö nousisi kapinaan.”

Sairastuneet kuljetetaan sairaalaan, ja heidän läheisensä joutuvat karanteeniin. Tilapäissairaaloita pystytetään. Ihmisille raskainta on se, että he eivät voi tavata rakkaitaan. Aluksi luullaan, että rutto kestää vain hetken. Taudin pitkittyessä ja kuolleisuuden koko ajan noustessa ihmiset eivät enää jaksa noudattaa suojautumisohjeita.

”Kaupungissamme kuljeskeli paljon uusmoralisteja, jotka todistelivat, ettei mistään ollut mitään hyötyä ja että oli vain alistuttava. Tarrou, Rieux ja heidän ystävänsä saattoivat vastata heille niin tai näin, mutta johtopäätös oli aina sama: ruttoa vastaan on taisteltava tavalla tai toisella eikä polvilleen saanut painua.”

Ruton vaivaamaa kaupunkia ja sen asukkaita katsotaan tohtori Rieux´n ja muutaman hänen tuttavansa silmin. Ruttoon ei ollut varsinaista hoitokeinoa.

”Lääkäreitten ja sairaanhoitajien ei tarvinnut kuluttavien ponnistustensa jatkoksi kuvitella vieläkin ankarampia koettelemuksia. Heidän oli vain niin sanoaksemme tasaisessa tahdissa jatkettava yli-inhimillistä työtään.”

Lopulta rutto häviää, salaperäisesti niin kuin oli tullutkin, häviää ainakin tällä erää.

Ei ole mikään ihme, että Otava on ottanut Rutosta tänä vuonna uuden painoksen. Se on klassikkomaineensa veroinen kirja. Kuitenkin, jos korona kovasti ahdistaa, Ruttoa ei kannata lukea.

Albert Camus: Rutto
Uuden tarkistetun käännöksen laatinut Jukka Mannerkorpi
Otava 2021, 414 s. (ilmestynyt ensimmäisen kerran 1948)
Ranskankielinen alkuteos La peste 1947