Vuoden 2021 lukemiset

Tapojeni mukaisesti teen näin vuoden lopussa katsauksen lukemisiini, ja - tapojeni mukaisesti sekin - keskityn tylsiin tilastoihin.

Luin 102 kirjaa. Edellisenä vuonna kirjoja oli 100, joten tahti on pysynyt samana. Kirjoista 77 oli romaaneja ja niistä 24 dekkareita. Luin myös esseitä (4), novelleja (6), runoja (4) ja näytelmiä (2). Tietokirjoja oli 9, niistä useimmat elämäkertoja. Seitsemän dekkaria kuuntelin äänikirjoina, muuten luin perinteisiä paperikirjoja. Olen paperikirjojen ystävä.

Yleensä noin neljännes lukemistani kirjoista on suomalaisia. Tänä vuonna osuus on vähän suurempi. Esimerkiksi kaikki tietokirjat sattuivat olemaan suomalaisia. Osiossa 'Muut' on 30 maata. Siihen olen tyytyväinen, koska olen aina yrittänyt lukea kirjoja laajalti eri maista. Teen hiljakseen, ilman mitään aikataulua, Maailmanvalloitus-haastetta. Sen puitteissa olen tänä vuonna tutustunut kirjoihin ja kirjailijoihin esimerkiksi sellaisista maista kuin Uzbekistan, Malesia, Burundi, Guatemala ja Suriname.

Enimmäkseen luen suomeksi, mutta jonkin verran myös muilla kielillä. Tänä vuonna luin 11 kirjaa espanjaksi, 3 ruotsiksi, 2 englanniksi ja yhden saksaksi ja ranskaksi.

Suurimman osan kirjoista lainaan kirjastosta. Noin kaksi kolmasosaa on tavanomainen määrä. Ostoksia olen tehnyt hieman normaalia enemmän. Arvostelukappaleita olen saanut (ja lukenut) vain yhden.

Kirjailijoista 51 % oli miehiä ja 40 % naisia. Lopuissa kirjailijoina oli molempia. Tietokirjoissa on usein useampia kirjailijoita, ja nykyisin dekkareitakin tehdään parityönä.

Olen aina ollut kiinnostunut siitä, minkä ikäisiä kirjoja tulee luetuksi. Luen aika vähän vuoden uutuuksia, tänä vuonna harvinaisen monta eli 7, useimmat tietokirjoja. Aika mukavan ikäjakautuman sain tehdyksi.

Mitkä sitten olivat vuoden suurimmat lukuelämykset? Seuraavat viisi:

• Pascal Mercier: Nachtzug nach Lissabon (Yöjuna Lissaboniin)
• Leena Krohn: Tainaron
• Simone de Beauvoir: Mandariinit
• Juhani Karila: Pienen hauen pyydystys
• Anna-Liisa Haavikko: Kaari

Nachtzug nach Lissabon valloitti minut kokonaan filosofispainotteisella suhtautumisellaan elämään ja sen muuttamiseen. Tainaronin olin lukenut ennenkin, mutta lumoavan kirjan hyönteisten kaupungista voi lukea vaikka kuinka monta kertaa. Mandariinit luin heinäkuun klassikkohaasteeseen ja jälleen kerran pääsin toteamaan, että klassikko on aina klassikko. Pienen hauen pyydystys oli loppuvuoden piristäjä. Vieläkin alkaa hymyilyttää, kun ajattelen sen mystistä Lappia erikoisine asukkaineen. Anna-Liisa Haavikon kirjoittama Kaari on valloittava elämäkerta Kaari Utriosta, joka on kirjojen kirjoittamisen lisäksi ehtinyt tehdä vaikka mitä. Koska luin taas aika paljon dekkareita, nostan niistä esille yhden: Jyrki Erran Lyijyvalkoinen yhdistää rikosromaaniin historiallista kuvataidetta ja Rooman.