Juhani Karila: Pienen hauen pyydystys

Olin kuullut ja lukenut niin paljon kehuja Karilan Pienen hauen pyydystyksestä, että pitihän se lukea. Kyllä kannatti. Kirja on loistava.

Miljöönä on mielikuvituksellinen Lappi, joka on erotettu muusta Suomesta rajavartiopisteillä. Lappia asuttavat ihmisten lisäksi näkki, peijoonit, metelit ja monet muut vielä erikoisemmat metsäläiset. Varsinkin väkiyönä voi nähdä mitä tahansa.

”Metsästä tuli kukkuluuraajia, sinipiikoja ja kuippanoita. Metsästä tuli keijusia ja hyyhäröisiä ja hittolaisia. Otuksia, joilla ei ollut nimeä eikä juuri muotoakaan.”

Virkatehtävän vuoksi Lappiin tullut ylikonstaapeli Janatuinen saa sinnikkääksi seuraajakseen peijoonin, joka on kirjan sympaattisin – hmm, olin kirjoittaa henkilö, mutta ehkä sanon vain hahmo.

Elina Ylijaakon on pyydystettävä lammesta hauki joka vuosi tiettynä päivänä. Muuten hän kuolee. Kaiken outouden keskellä Elinan tarinan juoni on täysin looginen. Siitäkin huolimatta, että tänä vuonna tehtävän suorittaminen vaatii jopa reiän tekemistä aika-avaruuteen.

Karilan luoma Lappi on taianomainen ja mystinen, mutta on sillä kosketuksensa todellisuuteen.

”Elina tappoi sääskiä ja paarmoja vapaalla kädellään. Hän löi niitä käsiinsä, housuihinsa ja paitaansa. Hänen vasen kätensä värjäytyi mustaksi kitiinistä ja sisälmyksistä. Hän pyyhki jäänteitä housuihinsa, jotka muuttuivat hyönteisten hautausmaaksi.”

Pienen hauen pyydystyksen käännösoikeudet on myyty moneen maahan. Kääntäjän täytyy osata suomea todella hyvin, ja hänellä täytyy olla mielikuvitusta melkein kuin kirjailijalla itsellään.

Juhani Karila: Pienen hauen pyydystys
Siltala 2021, 9. painos, 282 s. (ensimmäinen painos 2019)