Kuukauden nobelisti W. B. Yeats: Short Fiction

 

William Butler Yeats tunnetaan runoistaan, mutta hän kirjoitti myös lyhytproosaa. Kokoelmassa Short Fiction on alun perin 1890-luvulla lehdissä ilmestyneitä novelleja. Suurimman osan niistä Yeats kokosi teokseen The Secret Rose, joka julkaistiin 1897. Short Fiction sisältää The Secret Rose -novellien lisäksi muutaman muun kertomuksen.

Kokoelman aloittaa pitkä novelli John Sherman. Se on novelleista ainoa, joka on perinteisen realistinen. John Sherman viettää vaatimatonta elämää Irlannin länsirannikolla sijaitsevassa pikkukaupungissa kunnes suostuu lähtemään Lontooseen työskentelemään setänsä laivameklariyrityksessä. Novelli asettaa vastakkain elämän Lontoossa ja irlantilaisella maaseudulla. Eroa korostavat Johnin naiset. Lontoolainen kihlattu on flirttaileva ja pinnallinen. John palaa kotipaikkakunnalle ymmärrettyään rakastavansa vanhaa ystäväänsä, joka on tyyni ja vastuuntuntoinen.

The Secret Rose -novellit ovat tarunomaisia lyhyitä kertomuksia, jotka perustuvat Irlannin myyttiseen historiaan, legendoihin ja kansantarinoihin. Novellien aiheena on kuolevaisten maailman ja näkymättömän kanssakäyminen, tai kuten Yeats itse sen ilmaisi: ”the war of spiritual with natural order”. Niissä on kelttiläisiä jumalia, keijuja ja henkiä. On kuningas, jonka päässä kasvaa hiusten sijasta haukan sulkia, ja bardi, joka ei lopeta laulamista, vaikka hänen kaulansa katkaistaan. Joidenkin kertomusten lähtökohtana on historiallinen tapahtuma, kuten novellissa The Curse of the Fires and of the Shadows Sligon dominikaaniluostarin tuhopoltto 1600-luvun sisällissodassa.

Monen tarinan päähenkilö on Hanrahan the Red, punatukkainen naisiin- ja viinaanmenevä opettaja, joka on maankuulu runoilija ja lauluntekijä. Novellissa The Book of the Great Dhoul and Hanrahan the Red on tyypillinen aihe. Hanrahan ostaa kirjan, jonka kirjoittajaksi oletetaan the Great Dhoul (dhoul=devil). Hän lukee kirjasta ohjeen, miten saa henget ilmestymään. Hän kutsuu ohjeiden mukaan Cleenaa, eteläisten keijujen kuningatarta ja ilman henkeä. Cleena ilmestyy, ja Hanrahan kutsuu häntä monena peräkkäisenä yönä. Lopulta Cleena ottaa kuolevaisen ihmisen hahmon ja sanoo rakastavansa Hanrahania, mutta Hanrahan ajaa hänet pois sanoen rakastavansa Cleenan henkiolentoa. Cleena kiroaa Hanrahanin. ”A sorrow of all sorrows is upon you Owen Hanrahan the Red.”

Pidin Yeatsin mystisistä tarinoista, vaikka niiden lukeminen olikin sanaston vuoksi hieman työlästä. Sen sijaan kokoelman loppupuolen kolme novellia (Rosa Alchemica, The Tables of the Law ja The Adoration of the Magi), jotka perustuvat Yeatsin kiinnostukseen alkemiaan ja teosofiaan, olivat jo liiankin outoja.

Yleensä luen kirjojen esipuheen vasta, kun olen lukenut kirjan, mutta koska tietoni irlantilaisista myyteistä ovat olemattomia, arvelin, että tässä tapauksessa sen lukeminen etukäteen olisi hyödyllistä, ja olin oikeassa. Kirjan toimittaja Yeats-tutkija G. J. Watson on kirjoittanut esipuheen ja lukuisat huomautukset. Ilman niitä novelleista olisi jäänyt suuri osa ymmärtämättä.

Yeatsin runoja on suomennettu kahteen kokoelmaan. Aale Tynnin suomentamasta kokoelmasta Runoja on kirjoitettu mm. blogissa Luettua elämää ja uudemmasta Jyrki Vainosen suomentamasta Torni ja kierreportaat. Valitut runot blogissa Kaikkea kirjasta.

W. B. Yeats: Short Fiction
Penguin Books 1995, 264 s.
Alkuperäiset kertomukset julkaistu 1890-luvulla