sunnuntai 12. kesäkuuta 2022

Leena Lehtolainen: Valapatto

Valapatto edustaa dekkariviikollani suomalaista rikoskirjallisuutta. Lehtolainen on ollut kotimainen dekkaristisuosikkini jo kauan. Olen lukenut lähes kaikki hänen kirjansa.

Valapatto ei kuulu Maria Kallio -sarjaan, eikä kerro henkivartija Hilja Ilveskerosta. Se on yksittäinen rikosromaani. Kahden ihmisen tiet kohtaavat, kun Aino löytää rannalta alastoman ja sidotun Tomasin. Aino on yksityisen luonnonsuojelualueen hoitaja. Tomas on italialais-suomalainen latinisti. Tomas on joutunut vaikeuksiin ilman omaa syytään, ja hän vetää tahtomattaan Ainon mukaansa hengenvaarallisiin tapahtumiin.

Valapatto ei ole kukasenteki-dekkari, vaan selviytymistarina, jossa lukija tietää roistot lähes koko ajan. Sivuhenkilöissä on herkullisia hahmoja, kuten Ainon narsistinen äiti Evasofia, joka valmistelee häitään ghanalaisen Jamien kanssa, sekä luonnonsuojelualueen perustaja ja Ainon työnantaja eksentrinen Kreivi.

Lehtolaisen kirjoissa on usein jollakin tavalla mukana luonnonsuojelu. Valapattoon luonto tulee Ainon työn kautta ja ilmestyy loppukohtaukseen yllättävällä tavalla. Varsinaisena teemana kirjassa on kuitenkin ystävyys. Ainolla ja Tomasilla on kummallakin vanha, lapsuudessa alkanut ystävyyssuhde, johon heidän täytyy lopulta ottaa kantaa. Millaisiin tekoihin ystävyys velvoittaa?

Valapatto on Lehtolaisen tuotannon huippua.


Leena Lehtolainen: Valapatto
Tammi 2019, 404 s.

***********

Helmet-haaste: kohta 7. Kirja kertoo ystävyydestä.



6 kommenttia:

  1. Valapatto on mennyt ihan ohi. Itsekin pidän Lehtolaisen kirjoista. Varsinkin ne alkupään Maria Kalliot ja jotkut yksittäiset kirjat ovat erinomaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin huomasin Valapaton vasta, kun etsin Lehtolaiselta luettavaa dekkariviikolle. Kannatti lukea!

      Poista
  2. Hmm, laitan mieleen: vanhemmat Lehtolaiset olen lukenut mutta jossain vaiheessa on jäänyt (niinkuin minulle aika monenkin sarjan kanssa käy), mutta tämä voisi olla kiinnostava...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotkut Lehtolaisen yksittäisistä rikoskirjoista ovat olleet todella hyviä, ja Valapatto on yksi niistä.

      Poista
  3. Sama juttu kuin edellisillä kommentoijilla: minäkin olen lukenut joitakin alkupään Maria Kallio -dekkareita ja pidän Lehtolaisen kirjoista, mutta tästä en tiennyt. Kuulostaa kiinnostavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain syystä Valapatto on jäänyt vähälle huomiolle. Sarjamuotoiset dekkarit löytävät ehkä paremmin lukijoita.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.