Fred Vargas: Pystyyn, kuolleet!

Ostin vuosia sitten Ranskasta Fred Vargasin dekkarin Un peu plus loin sur la droite, jota en ole vieläkään lukenut. En ostaessani huomannut, että kirja on toinen osa Vargasin Kolme evankelistaa -sarjasta. Nyt luin sarjan ensimmäisen osan Pystyyn, kuolleet! ajatuksena, että ehkä näin saisin luetuksi myös toisen osan.

Kolme historioitsijaa, Marc, Mathias ja Lucien, ovat kukin tahollaan joutuneet rahapulaan. Heidän ammatilliset erikoisalansa ovat erilaisia. Marc tutkii keskiaikaa, Mathias esihistoriaa ja Lucien ensimmäistä maailmansotaa. He eivät löydä rahoittajia tutkimuksilleen ja haalivat toimeentulonsa satunnaisista lähteistä. He päättävät vuokrata yhdessä vanhan ränsistyneen talon, jonka saavat asuttavakseen halvalla, kun lupaavat korjata taloa. Heidän lisäkseen sinne asettuu asumaan Marcin eno ja kummisetä Vandoosler, ex-poliisi, joka on saanut potkut. Hän nimeää nuoret asuinkumppaninsa uudelleen.

”Kaikki kolme miestä olivat omituisesti liimautuneet kukin yhden suuren ikkunan ääreen ja katsoivat pihaan iltahämärässä. Näiden holvikaarten alla seistessään he olivat kuin kolme selin käännettyä patsasta. Lucien vasemmalla, Marc keskellä, Mathias oikealla. Pyhä Luukas, Pyhä Markus ja pyhä Matteus, jokainen kivettyneenä omaan alkoviinsa.”

Tapahtumat lähtevät liikkeelle puusta. Evankelistojen naapuritalon puutarhaan ilmestyy yöllä puu, jota talon asukkaat eivät ole istuttaneet. Kuukauden mietittyään talon rouva Sophia pyytää naapureiltaan palvelusta. Hän haluaa, että he kaivavat kuopan ja tarkistavat, ettei puun alle ole haudattu jotain, mitä siellä ei pitäisi olla. Korvaus kaivamisesta on avokätinen. Puun alta ei löydy mitään, mutta jonkin ajan kuluttua Sophia katoaa. Evankelistat alkavat selvittää katoamista yhdessä Vandooslerin kanssa. Ensimmäinen ruumis ilmestyy tarinaan vasta yli sadan sivun jälkeen.

Fred Vargasin tyyli on mietiskelevä, pohdiskeleva, suorastaan filosofinen. Samaan tapaan hän on kirjoittanut Adamsberg-sarjaansa, jonka kirjoista olen lukenut muutaman. Kolme evankelistaa ovat myös sopivia kohteita lempeälle huumorille. Rajua toimintaa ja jännitystä kaipaavien kannattaa valita luettavakseen jotakin muuta kuin Vargasia, vaikka kirjan lopussa on melkoisia kiemuroita ennen kuin oikea murhaaja saadaan kiinni. Kaikkein tärkein on kuitenkin vastaus tähän kysymykseen: Kuka istutti puun?

Fred Vargas: Pystyyn, kuolleet!
Suomentanut Marja Luoma
Gummerus 2019, 3. painos, 299 s.
Ilmestynyt ensimmäisen kerran suomeksi 2002
Ranskankielinen alkuteos Debout les morts 1995

***********

Evankelistojen asumismuoto saa tämän kirjan sopimaan Helmet-haasteen kohtaan 42. Kirjassa asutaan kommuunissa tai kimppakämpässä.