Korkean paikan lumo ei ole dekkari tai trilleri,
vaan kertomus Riika Rummukaisen elämästä lapsuudesta yli viisikymppiseksi. Prologin
ensimmäisellä sivulla paljastetaan, että Riikasta tulee sanoittaja R.
Hallankukka.
Riika on musikaalisesti lahjakas,
hän laulaa kauniisti ja haaveilee lapsena maailman suurista esiintymislavoista.
Kirjan ensimmäinen osa on täynnä lapsen ja nuoren rakkautta musiikkiin. Musiikkitermit
menivät yli maallikkotietämykseni, mutta ei se haitannut. Riika on
vastaanottavainen uusille kokemuksille, kuten tässä ensimmäisen näkemänsä
performanssin jälkeen:
”Riikasta tuntui kuin hän
olisi kohonnut taide-elämyksen rakentamaan torniin, joka oli olemassa vain
hänen omassa mielessään, mutta silti sieltä näkyi jotain sellaista, jota hän ei
ollut kuvitellut edes olevan olemassa.”
Toinen osa kääntyy avioliittoromaaniksi.
Elämässä on parempia ja huonompia aikoja, niin kuin realistista on.
Taiteilijuuttaan Riika toteuttaa sanoittajana.
”Joskus laulunsanoja
kirjoittaessaan hän pääsi vielä työntymään pakoon arjesta kadottamaansa
mahdollisuuksien maailmaan. Lauluissa pystyi valehtelemaan, piiloutumaan,
olemaan joku muu kuin muiden tuntema Riika. Niiden kautta hän sai elää monta elämää.”
Musiikkipiirien lisäksi Riika
liikkuu toisen työnsä vuoksi kuvataidemaailmassa. Hän on myös luonnonsuojelija
puolustaessaan lähimetsäänsä, joten sitä kautta yksi Lehtolaisen
suosikkiaiheista on mukana. Kirjan paras osa on kuitenkin intensiivinen kuvaus
musiikkia yli kaiken rakastavasta tytöstä.
Nimellä Korkean paikan lumo
on ihan konkreettinenkin merkitys. Riika on lapsesta saakka rakastanut korkeita
paikkoja, ja niitä kirjassa riittää: Arpikylän vanhan kaivoksen torni, Puijon torni,
hotelli Tornin Ateljee Bar, Eiffelin torni ja monta muuta.
Leena Lehtolainen: Korkean paikan lumo
Tammi 2024, 327 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.