Bessie
Head oli Etelä-Afrikassa syntynyt, mutta Botswanaan paennut kirjailija. Maru
on hänen teoksistaan tunnetuin.
Head kirjoittaa rasismista, mutta ei ole valinnut Maruun ilmeisintä lähtökohtaa. Hänen kirjansa syrjityt ovat masarwoja, joita hallitseva tsuanaheimo halveksii ja alistaa. Kirja on kirjoitettu 1971 ja suomennettu 1988. Botswanan suurimman etnisen ryhmän nimi näkyy nykyään kirjoitettavan tswana. Wikipedian mukaan syrjityistä käytettyä nimitystä masarwa pidetään hyvin loukkaavana. Sen sijaan Botswanan sankansaan kuuluvaa ryhmää kutsutaan nykyisin (ainakin englanniksi) basarwaksi. Saneja puolestaan on nimitetty entisaikaan bušmanneiksi. Sekin sana esiintyy kirjassa. Minä käytän tässä kirjoituksessa kirjan nimityksiä.
”Mutta
jos valkoinen mies piti aasialaisia alhaisena, saastaisena kansana, niin
aasialaiset saattoivat silti hymyillä helpottuneina – ainakaan he eivät olleet
afrikkalaisia. Ja jos valkoinen mies piti afrikkalaisia alhaisena, saastaisena
kansana, niin eteläisen Afrikan afrikkalaiset saattoivat silti hymyillä –
ainakaan he eivät olleet bušmanneja. Kaikilla on omat hirviönsä.”
Maru on
yksi kirjan hahmoista, mutta minusta päähenkilö on Margaret Cadmore, joka on
masarwa. Tarmokas lähetyssaarnaajan vaimo adoptoi hänet vauvana, kun hänen
äitinsä kuoli. Adoptioäiti teki
tytöstä kaimansa.
Margaret kouluttautui opettajaksi parhain mahdollisin arvosanoin ja pääsi
töihin Dilepe-nimiseen kylään. Siellä syntyi melkoinen hämminki, kun selvisi,
että hän oli masarwa. Margaretin iho oli sen verran vaalea, että häntä luultiin
värilliseksi. Värillinen tarkoittaa tässä valkoisen ja mustan jälkeläistä. Hän
olisi päässyt helpommalla, jos olisi sanonut olevansa värillinen, mutta hän ei
halunnut tehdä niin.
Rasismi ei ole Marun ainoa
aihe. Se on myös tarina monimutkaisista ihmissuhteista, ystävyydestä ja
rakkaudesta.
Dilepessä on kaksi
hallitsevaa miestä, Moleka ja Maru, jotka ovat hyviä ystäviä
keskenään. He ovat tietysti tsuanoja. Moleka on naistenmies, jonka tyttöystävät
ovat vaihtuneet tiuhaan. Marusta pitäisi tulla heimopäällikkö, mutta hän ei ole
innostunut perimästään tehtävästä. Maru on arvoituksellinen hahmo, jonka toimia
muut kyläläiset eivät aina ymmärrä. Lukija pääsee seuraamaan hänen ajatuksiaan paremmin.
Moleka
ja Margaret rakastuvat ensi näkemältä
(tosin he eivät koskaan sano sitä toisilleen). Ihanteellinen Maru näkee
Margaretin keinona rohkaista masarwat nousemaan alennustilastaan.
”Vapauden tuuli, joka puhalsi
kaikille ihmisille kautta maailman, kääntyi ja puhalsi heidänkin huoneeseensa.
Kun he hengittivät raikasta, puhdasta ilmaa, heidän ihmisyytensä heräsi.”
Marun sanoma on kulttuurien rajat
ylittävä, iätön ja tälläkin hetkellä ajankohtainen.
Bessie Head: Maru
Suomentanut Kristiina Drews
Kääntöpiiri Oy 1988, 143 s.
Englanninkielinen alkuteos Maru 1971
***********
Maailmanvalloitus: Botswana.
Kirjan muistan nähneeni mutta ei ole tullut luettua, pitäisi varmaan.
VastaaPoistaTuosta bušmanneihin kohdistuvasta rasismista muistan lukeneeni Mukasongalta, yhdessä novellissaan oli kanssa vähän samanlainen aihe...
Maru on ihmissuhteidensa vuoksi monitasoisempi kuin odotin. Suosittelen!
PoistaOlipa kiva löytää tämä kirja blogistasi! Luin sen neljä vuotta sitten ja pidin siitä ja sen vahvasta, taianomaisesta kerrontatavasta paljon. Olen sen jälkeen lukenut myös yhden Bessie Headin novellin ja sekin oli hyvä. Häntä voisi lukea enemmänkin.
VastaaPoistaKun olen etsinyt luettavaa Maailmanvalloitus-haasteeseen, olen löytänyt useita helmiä, jotka ovat jääneet valtavirrasta sivuun.
Poista