Mooses Mentula: Toiviokoski

 

Toiviokoski on sodassa vammautuneen Vilhon tarina. Hän on menettänyt vasemman kätensä, mutta ei hae sotavammakorvausta, vaan haluaa elättää perheensä omalla työllään. Vilho pääsee töihin paperitehtaalle Toiviokoskelle, jonka esikuvaksi kuvittelen Kuusankosken. Hänet laitetaan raskaaseen työhön, joka on kovaa yksikätiselle.

En ole aikaisemmin lukenut kuvausta sodan käyneestä miehestä, joka on jäänyt koukkuun heroiiniin.

”Vanttilan lääkärin jo ennen muuttoa kirjoittama resepti oli kupattu tyhjiin, eikä uutta saanut. Korsuissa pillereitä oli kahmittu kuin uskovaisten pastilleja, mutta äkkiä yskänlääkkeestä oli tullut tuhoon vievää hämärämiesten hommaa.”

Oli suorastaan tuskallista lukea Vilhon pyristelystä irti huumeesta. Hän ei puhu riippuvuudesta kenellekään ennen kuin lopulta Elsa-vaimolle. Siitä tunnustuksesta alkaa paraneminen.

Vilhon nykyajan lomassa kerrotaan hänen sotakokemuksistaan, joista varsinkin yksi painaa hänen mieltään. Takaumissa muistellaan myös iloisempaa asiaa eli rakastumista Elsaan. Vilhoa huolestuttaa lupauksensa taata vaimolle turvattu elämä.

Vilhon ja Elsan ympärillä elää tehtaasta riippuvainen Toiviokoski, työläiset asunnoissaan ja herrat omissaan. Tehtaalla ristiriidat uhkaavat johtaa lakkoon, mutta tulipalon syttyessä kaikki ryhtyvät yhteisvoimin sammuttamaan tulta.

Toiviokoski on aluksi synkkä, mutta loppua kohti valoisammaksi muuttuva kertomus jatkosodan jälkeisestä elämänmuutoksesta kohti parempaa tulevaisuutta.

Mie tykkäsin kun kirjassa puhuttiin miulle tuttua murretta.

Muualla blogeissa mm. Kirjaluotsi ja Kirsin Book Club.

Mooses Mentula: Toiviokoski
WSOY 2023, 277 s.

***********

Helmet-haaste: kohta 27. Kirja kertoo jälleenrakentamisesta.