Kolmas kirjoitukseni dekkariviikolla on Cilla ja Rolf Börjlindin kirjasta Varjo lankeaa. Se on heidän Rönning & Stilton dekkarisarjansa yhdeksäs osa. Kahdesta edellisestä osasta kirjoittaessani olen valittanut, että sarja on alkanut toistaa itseään. Ilahduttavasti Varjo lankeaa onkin erilainen, tässä ei mennä samalla kaavalla.
Varjo lankeaa
on puhtaasti Olivia Rönningin kirja. Eläkeläispoliisit Tom Stilton ja
Mette Olsäter tulevat mukaan vasta loppupuolella. Tapahtumapaikkakin on
uudenlainen, nyt ei seikkailla suurkaupungissa tai ulkomailla, vaan ollaan
pienessä Slagtjärnin kylässä lähellä Östersundia. Olivia lähetetään sinne
auttamaan paikallista poliisia murhatutkinnassa, jonka uhri on löytynyt
piilotettuna muurahaiskekoon. Lähes kaikki kyläläiset tuntuvat harrastavan
metsästämistä, ja jotkut ovat aika erikoisia, kuten hollantilainen sokea
pianisti, joka kuvittelee olevansa selvänäkijä. Olivian töitä häiritsevät
kaksi östersundilaista rikostutkijaa, joiden on vaikea hyväksyä joukkoon
tukholmalaista ”tähtipoliisia”, joka on heidän silmissään ja puheissaan
pelkkä likka. Olivia on 37-vuotias. Onneksi Olivian apuna on tehokas
poliisiassistentti Emmy Sunna.
Varjo lankeaa
on perinteisempi rikosromaani kuin sarjan aiemmat osat. Tässä etsitään
murhaajaa ilman mitään trilleriaineksia. Muutos on ehkä yllättävä, mutta
pidin sitä positiivisena. Börjlindien kirjoissa on yleensä joku vakava
yhteiskunnallinen teema, kuten rasismi tai ihmiskauppa. Tässä dekkarissa
ei aivan sellaista ollut, mutta oli yksi varsin kammottava eläinsuojeluun
liittyvä asia, josta en ollut ennen kuullutkaan.
Cilla & Rolf Börjlind: Varjo lankeaa
Suomentanut Ulla Lempinen
S&S 2025, 372 s.
Ruotsinkielinen alkuteos Skugga över Slagtjärn 2025
***********
Helmet-haaste: kohta 28. Kirjassa tanssitaan. Menossa olevasta murhatutkinnasta huolimatta Slagtjärnin perinteiset kyläjuhlat tanssiaisineen järjestetään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.