Layla AlAmmar: Silence Is a Sense

 

Kuwaitilaisen Layla AlAmmarin romaanin päähenkilö on syyrialainen nuori nainen, joka asui Aleppossa ja joutui pakenemaan sieltä sisällissodan aikana. Hän oli ystävineen vastustanut maan hallintoa, vaikkakin varsin vaatimattomin keinoin. Nyt hän on saanut pakolaisstatuksen Englannissa. Hänen isänsä on yrittänyt viedä muun perheen Egyptiin, mutta hän ei tiedä, ovatko he päässeet sinne.

Naisen kirjoituksia julkaistaan englantilaisessa nettilehdessä. Hän allekirjoittaa ne nimellä Voiceless. Hän on reagoinut sodan ja Euroopan läpi kulkeneen pakomatkan kauhujen aiheuttamaan traumaan hiljaisuudella. Hän ei pysty puhumaan, vaikka yrittäisi. Englannissa häntä on tutkittu, mutta mitään fyysistä syytä puhumattomuuteen ei löydy. Kirjan nimen hiljaisuus ei johdu pelkästään Voicelessin puhumattomuudesta. Hiljaisuus esiintyy monella eri tasolla. Kotona Syyriassa Voicelessin poikaystävä Khalid ei halunnut lukea kolonialistien tarinoita ja perusteli, miksi.

”No time for them, he spoke instead of the silence in the literature of home – our Kingdom of Silence. He spoke of the impossibility of producing anything at all in such a place. He spoke of how much more creative our poets and writers had to be, of the unending search for more obscure, more impenetrable metaphors with which to vaporize the unbearable truths around us, rendering them a hazy mist, released to float and drift between stark, black lines. The silence was there, he said, in every poem and story.”

Voiceless on vakavaraisesta keskiluokkaisesta perheestä, jossa häntä oli kannustettu opiskelemaan. Hän opiskeli Damaskoksen yliopistossa kielitiedettä. Hänen kirjoitus- ja analyysitaitonsa saivat jotkut hänen lehtikirjoitustensa kommentoijat epäilemään, ettei hän oikeasti ollut pakolainen.

Voiceless asuu englantilaisessa nimeämättömässä pikkukaupungissa. Hänen asuntonsa on kerrostalokompleksissa, jonka talot ovat niin lähekkäin, että jos verhot eivät ole edessä, naapurit näkevät suoraan sisälle. Voiceless käyttää suuren osan ajastaan tarkkailemalla muita asukkaita. Hän antaa heille nimiä kuten No-Lights-Man, The Juicer, The Dad. Seinänaapureiden nimet hän kuulee huonon äänieristyksen vuoksi. Voiceless yrittää olla lähestymättä muita ihmisiä, mutta lopulta hänen on ylitettävä itse vetämänsä rajat. Rasistiset hyökkäykset, joita hän todistaa, saavat hänet ensin pelkäämään. ”I was supposed to be safe here.” Mutta sitten hän huomaa, että hänen pitää toimia, eikä vain katsoa sivusta nähdessään vääryyttä – niin kuin muidenkin ihmisten pitäisi tehdä.

Silence Is a Sense on nuoren naisen selviytymistarina. Kokemukset sodasta ja pakomatkalta nousevat hänen muistoihinsa ja sekoittuvat uniin. Osa tapahtumista on järkyttäviä. Lukijan järkytystä lisää se, että samat asiat toistuvat edelleen uutisissa. Tämä kirja kannattaisi minusta julkaista suomeksi, eikä pelkästään aiheensa vuoksi, vaan myös kirjallisen tasonsa vuoksi.

Layla AlAmmar: Silence Is a Sense
The Borough Press 2021, 247 s.

***********

Maailmanvalloitus: Kuwait