Rosa Montero: Un día en la vida de Clarita

 

Un día en la vida de Clarita (Päivä Claritan elämässä) on espanjalaisen suosikkikirjailijani Rosa Monteron tänä vuonna ilmestynyt romaani. Kiitettävästi näitä hankitaan Helmet-kirjastoon. Taas kerran sanon, että Monteron teoksia ei ole suomennettu.

Kirja on tutkielma ihmisestä, jota on koko ikänsä nöyryytetty, mutta joka hetken tullen löytää oikean itsensä.

Clarita on ollut kolmekymmentä vuotta töissä samassa pankissa. Tänään on hänen viimeinen työpäivänsä. Hän jää eläkkeelle. Häntä ei ole koskaan hyväksytty joukkoon. Koulussa syrjiminen alkoi vääränlaisesta pukeutumisesta. Työpaikalla häntä kiusataan ja hänelle naureskellaan. Clarita ei ole koskaan ymmärtänyt, miksi. Hänellä on vain yksi ystävä, myös pankissa työskentelevä Yolanda, toinen syrjitty.

Työssään Clarita on pätevä. Itse asiassa hänellä on taitoja, joista muut eivät tiedä. Nytkin, kun hänellä ei ole enää mitään tehtävää, hän katselee pankin pysäköintihallin turvakameroita, siis systeemiä, johon hänellä ei ole virallista pääsyä.

Päivän tunnit kuluvat hitaasti. Clarita pelkää, että hänelle järjestetään jonkinlainen läksiäistilaisuus kuten on tapana, kuohuviinit tai vastaavaa. Toisaalta hän pelkää, että ei järjestettäisi, että hänestä tulisi ainoa, jonka lähtöä ei huomioitaisi. Muiden tarkkailu on Claritan erikoisalaa. Hän tuntee pankin työntekijät ja heidän tapansa. Tänään hän huomaa muutamia outoja juttuja, ennen kuin alkaa tapahtua.

Jälkisanoissaan Montero pyytää, että lukijat eivät kertoisi muille, mitä tapahtuu. En todellakaan aio tehdä niin. Sen voin sanoa, että kirja oli pakko lukea yhdeltä istumalta. Se on jännittävä ja hieman humoristinen Monteron tyyliin. Claritan psykologinen profiili on rakennettu tarkasti, kun hänen päivittäisten rutiiniensa välissä pilkahtaa vanhoja kokemuksia. Lukija ei ylläty yhtä paljon kuin työtoverit.

Päivän päätteeksi toteutuu sanonta todo final es un principio (jokainen loppu on alku).

Rosa Montero: Un día en la vida de Clarita
Alfaguara 2026, 137 s.