Pekka Hiltunen: Sysipimeä

”Jollakin oudolla tavalla tyttö oli jopa ihailtavan vahva, Lia ajatteli. Hän huokui aggressiivista itsevarmuutta, siinä vahvuudessa olisi voinut kellua.

Mistä näitä tulee? Lia mietti. Mistä tulevat nämä nuoret, jotka saattavat olla näin välinpitämättömiä muista? Nuoret, joille muut ihmiset ovat vain astinlautoja tai esteitä.”

Trilleri Sysipimeä on jatkoa Hiltusen ensimmäiselle kirjalle Vilpittömästi sinun, jota en ole lukenut. Vaikka Sysipimeä on itsenäinen teos, olisi ollut hyvä, että edellinen kirja olisi ollut luettuna.

Suomalainen Mari johtaa Lontoossa Studiota. Minulle jäi epäselväksi, mikä Studio oikeastaan on. Siellä työskentelee muutama ihminen, ja ilmeisesti heidän tavoitteenaan on ’tehdä hyviä asioita’. Välttämättä ei siis ratkoa rikoksia, vaikka Sysipimeässä sitä tehdäänkin. Rahaa ja resursseja Studiolla tuntuu olevan lähes rajattomasti. Minulle ei selvinnyt, mistä rahat tulevat. Koko Studio vaikutti epäuskottavalta. Epäuskottavaa oli myös se, että kaksi suomalaista naista, psykologi Mari ja graafikko Lia, peittoavat Englannin poliisivoimat vakavan rikoksen ratkaisemisessa. Lialle riittää muutama tunti ampumisen harjoittelua ratkaisevan tärkeän taidon oppimiseen. Tapahtumia katsotaan Lian näkökulmasta.

Jos ei välitä noista epäuskottavuuksista, niin Sysipimeä on OK trilleri. Rikokseen johdattelevat mustat videot, joita alkaa ilmestyä YouTubeen. Yhtenä kirjan teemana onkin ihmisten käyttäytyminen verkossa. Toinen teema on pyrkimys julkisuuteen ja julkkisten fanitus, ja tässä vääristynyt, sairaalloinen fanitus. Homofobiakin on rikoksen taustalla. (Tietämättä kirjasta mitään satuin lukemaan tämän heti John Irvingin kirjan Minä olen monta jälkeen.)

En kirjoita tarkoituksella enempää Sysipimeän juonesta. Jos joku haluaa tietää kirjasta enemmän, niin siitä on kirjoitettu blogeissa paljon. Laitan tähän linkin blogiin P.S.Rakastan kirjoja, josta löytyy lisää linkkejä.

Pekka Hiltunen: Sysipimeä

WSOY 2012, 362 s