Stanisław Lem: Solaris

 

Luin aiemmin tänä vuonna Ville-Juhani Sutisen esseeteoksen Reunamerkintöjä, josta sain inspiraation lukea Stanisław Lemin Solaris. Kirjaan pohjautuvan Andrei Tarkovskin elokuvan olen nähnyt kaksi kertaa. Vaikka molemmista kerroista on vuosikausia, lukiessa elokuvasta nousi mieleen selkeitä kuvia joistakin kohtauksista.

Solaris on kahta aurinkoa kiertävä eksoplaneetta, jota ihmiskunta on tutkinut jo yli sata vuotta. Planeettaa peittää elävä meri. Se on yksi yksilö, jolla on ilmeisesti tietoisuus. Siihen on yritetty saada yhteys lukuisin eri tavoin, mutta onnistumatta. Kun tuloksia ei ole tullut, Solariksen tutkimus on lähes ajettu alas. Sen tutkimusasemalla työskentelee enää muutama henkilö.

Kun psykologi Kris Kelvin saapuu nuhjuiselle tutkimusasemalle, hän huomaa heti, että siellä tapahtuu jotain outoa. Yksi tutkija, Kelvinin entinen opettaja, on tehnyt itsemurhan, toinen pysyttelee laboratoriossaan lukittujen ovien takana, ja kolmas, nimeltään Snaut, puhuu sekavia. Asemalla haahuillessaan Kelvin löytää papereita, joista näkyy, että miehet ovat tehneet uusia kokeita, joihin heillä ei ollut lupaa. Seurauksena asemalle on alkanut ilmestyä ”vieraita”.

Kelvinin vieraaksi tulee hänen vaimonsa Harey, tai siis vaimon kopio, hahmo, joka on täysin esikuvansa kaltainen. Harey on tehnyt itsemurhan hyvin nuorena. Snautin sekavat puheet alkavat vaikuttaa ymmärrettäviltä. Muillakin tutkijoilla on omat vieraansa, joita Kelvin ei tapaa, mutta jotka vaikuttavat hankalammilta kuin hänen omansa. Harey kuuntelee itsemurhan tehneen tutkijan jälkeensä jättämän kasetin ja tietää:

” — Se minä olen. Instrumentti joka tutkii sinun reaktioitasi – jokin sen tapainen. Jokaisella teistä on... samanlainen instrumentti kuin minäkin. Me tulemme esiin teidän muististanne tai mielikuvituksestanne, en tiedä oikein mistä – ja sinä sen kuitenkin tiedät paremmin.”

Solaris on hieno scifi-klassikko. Siinä luotu maailma on hyvin omaperäinen. Enemmän kirja taitaa kuitenkin puhua ihmisestä. Snautin sanoin:

”Emme me tarvitse toisia maailmoja. Tarvitsemme peilejä. – – Me tulemme tänne sellaisina kuin todellisuudessa olemme, ja kun lehti kääntyy ja todellisuutemme paljastuu meille – se osa todellisuudestamme josta tahtoisimme olla vaiti – emme enää pidäkään itsestämme.”

Solariksen voi lukea monella tavalla. Sitä voi pitää jopa rakkauskertomuksena. Alkusäikähdyksen jälkeen Kelvin ei halua päästää irti Hareysta, vaikka lopulta hän joutuu tekemään niin.

Stanisław Lem: Solaris
Ranskankielisestä laitoksesta suomentanut Matti Kannosto
Kirjayhtymä 1973, 250 s.
Puolankielinen alkuteos Solaris 1961

***********

Solaris sopii Helmet-haasteessa kohtaan 12. Kirjan nimestä ei voi päätellä, millä kielellä kirja on kirjoitettu.