Helmet-haasteen lähestyessä
valmistumistaan joudun yleensä valitsemaan muutaman täsmäkirjan. Tänä vuonna yksi
puuttuva kohta oli etukäteen helpoksi luulemani Kirjan nimessä on jokin talon
osa. Kun sellaista ei osunut lukemisiini, päätin etsiä kirjan, joka on
muutenkin vähän harvinaisempi. Löytyi unkarilaisen Magda Szabón romaani Dörren
1980-luvulta. Szabósta en tiennyt mitään, vaikka häneltä näkyy olevan pari
suomennostakin, mutta ei tästä kirjasta. Kävi niin kuin joskus käy, eli löysin sattumalta
hienon kirjan.
Dörren on psykologinen romaani kahden
erilaisen naisen ystävyydestä. Minäkertoja on kirjailija, jonka elämässä on jonkin
verran yhteistä Szabón oman elämän kanssa, esimerkiksi suuri kulttuuripalkinto.
Sen saaminen osuu kirjassa pahasti yksityiselämää häiritsevään kohtaan.
Kirjailijan nimi on Magda, mutta se mainitaan vain kerran kirjan loppupuolella,
joten minä käytän pelkkää nimitystä kirjailija.
Emerentia on vanha nainen, jonka
kirjailija saa palkatuksi kodinhoitajaksi, kun hän miehensä kanssa muuttaa
uuteen asuntoon Budapestissa. Emerentia on koko kadun voimanainen. Hän on yhden
talon talonmies, toimelias ja fyysisesti vahva. Kaikki tuntevat hänet. Hän on kaikkien
auttaja, kunnioitettu esikuva. Toisaalta hän on aika erikoinen. Hän on niin
suorapuheinen, että sanoo kirjailijallekin, mitä tästä ajattelee.
”Jag vet
inte hur ni har lyckats göra er ett namn, för förstånd har ni inte mycket av,
och om människor vet ni ingenting.”
Emerentian tausta paljastuu
kirjailijalle paloittain, moninaiset työpaikat, etäinen suhde sukulaisiin,
ainoa suuri rakkaus, rohkea toiminta toisen maailmansodan loppuvaiheessa, kun
juutalaisvainot olivat Unkarissa voimakkaimmillaan.
Emerentia ei päästä ketään
lähelleen. Hänen asuntonsa ovi on aina kiinni. Kukaan ei saa tulla sisään.
Kunnes ovi yhden ainoan kerran aukeaa kirjailijalle, kun heidän ystävyytensä on
syventynyt. Ovi on ratkaisevassa roolissa silloinkin, kun Emerentia sairastuu,
eikä suostu ottamaan vastaan apua. Lopulta ovi on murrettava, jotta päästään
sisään. Emerentian loppu saa kirjailijan tuntemaan syyllisyyttä.
”Emerentia
sade det inte, men jag förstod ändå, hon skulle ha känt att jag älskade henne om
jag hade accepterat att hon i sin maktlöshet valde döden – –. ”
Dörren kertoo hiljalleen kypsyvästä ystävyydestä. Se kertoo luottamuksesta ja oikeudesta arvokkaaseen kuolemaan. Sen aikakausi on Unkarin kansantasavalta, mutta sen tarina on ajaton.
Ruotsintaneet Eva-Teresia Lundberg ja Maria Ortman
Nilsson förlag 2020, 301 s.
Unkarinkielinen alkuteos Az ajtó 1987
***********
Helmet-haaste: kohta 19. Kirjan nimessä on jokin talon osa.