Marina Tsvetajeva: Piru

Novellihaaste 2/6

Löysin teoksen Piru ja muita kertomuksia kirjaston novellihyllystä etsiessäni aivan toista kirjaa. Venäläinen Marina Tsvetajeva oli minulle täysin tuntematon kirjailija. Kun hain hänestä tietoja, huomasin, että kirjallisessa sivistyksessäni oli ollut aukko. Tsvetajeva eli vuosina 1892-1941. Hän oli lyyrinen runoilija ja runoilijana häntä varsinaisesti arvostetaan. Kertomuskokoelman alussa olevassa muutaman sivun omaelämäkerrassa Tsvetajeva sanoo: ”Kaikki proosani on omaelämäkerrallista.”

Piru on pitkä kertomus pikkutyttö Marinasta, jota piru houkuttelee. Piru asuu isosisko Valerian huoneessa, jossa on kirjakaappi ja siellä kirjoja, joita pitää lukea salaa äidiltä. Omaelämäkerran mukaan kirjoittaminen oli Tsvetajevan mieliharrastus viisivuotiaasta lähtien. Pirussa hän kirjoittaa, että runoilijan kohtalona on yksinäisyys.

Hain sanaa, jolla voisin kuvata Tsvetajevan tyyliä Pirussa ja lopulta löysin: impressionistinen. Tunne vahvistui Chagallin taulut mieleen tuovassa kohdassa, jossa Marina näkee jumalanpalveluksen aikana itsensä leijumassa ruusunpunaisessa mekossa kirkon kupolin alla.

Piru ja muita kertomuksia sisältää Pirun lisäksi esimerkiksi kertomuksia Tsvetajevan isästä ja muusta suvusta sekä muistokirjoituksen Rainer Maria Rilkelle. Kaikki henkilöt esiintyvät omilla nimillään. Tsvetajevan isä perusti Moskovaan nykyisen Puškin-museon (alkuperäiseltä nimeltään Aleksanteri III:n museo). Tsvetajevan suhde varhain tuberkuloosiin kuolleeseen äitiin oli vaikea, hän koki suhteen rakkaudettomaksi, ja sillä oli suuri vaikutus hänen kirjoittamiseensa.

Ajattelematta sen kummemmin Tsvetajevan kertomusten pinnan alla olevia merkityksiä niitä voi lukea kuvauksina vallankumousta edeltäneestä Venäjästä ja varsinkin sivistyneistön elämästä. Tyyli on joskus vaikealukuista. Pitkissä lauseissa lainauksineen, väliviivoineen ja huutomerkkeineen ajatus pyrkii katoamaan. Äärimmäinen esimerkki on seuraava lainaus (lainauksen ”hän” on Tsvetajevan äiti):

”‒ olin sanomassa ainoastaan kristillisyydellään, mutta en voikaan, sillä muistaessani sanat ”ei ole kreikkalaista eikä juutalaista” en voi, sillä hänelle juutalaiset olivat ”kreikkalaisia” rakkaampia ‒ ja kaikkien noiden (lukemattomien) ”ainoastaan” yläsävelenä, johtotähtenä niin hänen kuin minunkin elämässäni ‒ tolstoilaisella ”vastavirtaan”! ‒ vaikka omaa verta, kaikkea ympäröivää (seisovaa vettä!) vastaan.”

Novellilla Piru osallistun Kide-haasteeseen ja koko kirjalla Piru ja muita kertomuksia Jaanan Venäjää valloittamaan -haasteeseen, kategoria venäläiset naiskirjailijat.

  

Marina Tsvetajeva: Piru ja muita kertomuksia

Suomentanut Elina Kahla

Like 2006, 255 s

Kertomukset on kirjoitettu 1930-luvulla