Olen
kirjoittanut aikaisemmin Pirkko Arhipan kirjasta On ruusu punainen ja siinä
yhteydessä selitin, miksi minusta on joskus mukava lukea Arhipan dekkareita
välipalakirjoina. Tässä yksi syy lisää: ne ovat perinteisiä siistejä kuka-sen-teki
-dekkareita. Siisteydellä tarkoitan, että kirjoissa ei kuvailla verisiä raakuuksia.
Kipunuorassa
pyöritään Turun yliopiston kulttuurientutkimuksen laitoksella.
Intiaanikulttuureihin erikoistunut julkkisprofessori murhataan. Selviää, että suosittu
professori on ollut naistenmies. On kaksi ex-vaimoa, yksi nykyinen ja lisäksi huvittelu-
tai rahastusmielessä rakastajattaria. Professorilla on ollut myös taipumusta julmaan
leikinlaskuun ja piikittelyyn. Murhaajaehdokkaita siis löytyy.
Tapausta
tutkii Arhipan turkulaispoliisien uusin tulokas ylikonstaapeli Tiia Vuoristo.
Muut tutut poliisit ovat lomalla tai sairaana. Vähän huvittavalta tuntuu, että
Tiia näyttää selvittävän murhaa lähes yksinään. Tietysti hän saa murhaajan
selville. Minäkin arvasin ensimmäisen tekijän, mutta en toista. Mitä tuo
tarkoittaa, selviää lukemalla!
Pirkko
Arhippa: Kipunuora
Kustannus-Mäkelä 2010, 237 s
Aina välillä haluan lukea dekkareita, ja tämä meni lukulistalle. Yliopistoon ja Turkuun sijoittuminen herättivät sen verran kiinnostusta, että kyllä tämä on pakko minunkin lukea.
VastaaPoistaJos pidät perinteisistä dekkareista, niin Arhippa on OK. Turku on lisäplussa. Ja kirjat ovat tosi nopeita luettavia.
Poista