Alfred Döblin: Berlin Alexanderplatz

”Niin on sementtityöläinen, myöhempi muuttomies Franz Biberkopf, karkea, kömpelö mies jolla on vastenmielinen ulkonäkö, jälleen tullut Berliiniin ja kadulle, mies jonka kanssa muuan sievä viilarintytär oli lyöttäytynyt yksiin, tyttö josta hän sitten teki huoran ja jota hän lopulta käsikähmässä haavoitti kuolettavasti. Hän on vannonut koko maailmalle ja itselleen pysyvänsä kunnon miehenä. Ja niin kauan kuin hänellä oli rahaa, hän pysyi kunnollisena. Mutta sitten häneltä loppuivat rahat, mitä hetkeä hän oli vain odottanut näyttääkseen kerran kaikille, mihin mies pystyy.”

Berlin Alexanderplatz on Franz Biberkopfin tarina noin vuoden ajalta sen jälkeen, kun hän on päässyt pois vankilasta, jonne oli joutunut surmattuaan tyttöystävänsä. Mitään realistista kertomusta ei kannata odottaa. Berlin Alexanderplatz on saksalaisen modernismin perusteoksia. Siinä on tajunnanvirtaa ja vaihtelevia näkökulmia. Lukujen keskellä on näennäisesti mihinkään liittymättömiä kappaleita ja kappaleissa samanlaisia lauseita. Yhtäkkiä kerrotaan Berliinin paikallisuutisia tai hallinnollisia päätöksiä. Jopa Newtonin liikelaki on mukana, kaavana.

Tyyliin sisälle pääseminen vei aikansa, mutta kun siihen tottui, sitä ei voinut kuin ihailla. Tällaisen kirjan suomentamisen täytyy olla vaikeaa, mutta suomentaja Aarno Peromies on tehnyt hienoa työtä.

Muutenkin loistavasta kerronnasta erottuu kaksi kohtaa. Kun Franziin on osunut ensimmäinen kohtalon isku ja hän makaa sängyllään tai ryypiskelee, kirjassa on pitkä kuvaus berliiniläisestä teurastamosta (ei herkkähermoisille) otsikolla ”Sillä ihmiselle käy kuten karjalle; niin kuin tämä kuolee, niin kuolee hänkin”. Myöhemmät iskut osuvat Franziin kuin moukari vasikkaan. Toinen kohta, joka piti lukea suorastaan henkeä pidätellen, kuvaa Franzin viimeisen tyttöystävän surkeaa loppua. Lukija ei voi olla samastumatta nuoreen naiiviin Mirriin.

Franz Biberkopfin ohella pääosassa on 1920-luvun lopun Berliini. Alexanderplatz ja Rosenthaler Platz, raitiovaunut, kehärata, metron rakentaminen. Kommunistit ja hakaristiläiset riitelevät, ihmiset huvittelevat elokuvissa ja tanssipaikoissa. Franz ja muut pikkurikolliset viettävät aikaa hämärissä kapakoissa.

Berlin Alexanderplatz on huikaiseva kirja. Se on todellinen klassikko. Taas kerran sain kokea, että klassikoksi ei pääse vahingossa, vaan ansiosta.

Alfred Döblin: Berlin Alexanderplatz

Suomentanut Aarno Peromies

WSOY 2008, 449 s

Suomennoksen ensimmäinen painos on ilmestynyt 1979

Saksankielinen alkuteos Berlin Alexanderplatz 1929

Berlin Alexanderplatz, helmikuu 2013