keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Muriel Spark: A Far Cry from Kensington

”So great was the noise during the day that I used to lie awake at night listening to the silence. Eventually, I fell asleep contented, filled with soundlessness, but while I was awake I enjoyed the experience of darkness, thought, memory, sweet anticipations. I heard the silence. It was in those days of the early ’fifties of this century that I formed the habit of insomnia. Insomnia is not bad itself. You can lie awake at night and think; the quality of insomnia depends entirely on what you decide to think of.”
Kirjan kertoja Mrs Hawkins on kustannustoimittaja. Hän tulee sanoneeksi kirjailijaksi haluavalle Hector Bartlettille rehellisen mielipiteensä: Bartlett on surkea kirjoittaja (kirjassa käytetään ranskalaista ilmausta pisseur de copie). Valitettavasti Bartlett on Suuren Nimen Emma Loyn suosikki ja Loyn vaikutuksesta Mrs Hawkins menettää ensin yhden ja sitten toisen työpaikan.

Rehellisyys onkin kirjan teemoja. Lause ”Commercial life cannot be carried on unless people are honest.” toistuu monta kertaa ja rehellisyyttä vaaditaan muuallakin kuin talouselämässä.

Mrs Hawkins asuu vuokralla Kensingtonissa. Vuokraaja Milly ja talon muut asukkaat muodostavat kiinteän yhteisön, jonka elämään kustannusalan kiemurat vaikuttavat  Mrs Hawkinsin ja Hector Bartlettin vihamieliseksi muodostuneen suhteen kautta.

Mrs Hawkins on ihastuttava päähenkilö. 1950-luvun puolivälissä hän on nuori (28-vuotias) sotaleski ja valtavan ylipainoinen. Häntä luullaan aina vanhemmaksi kuin hän on, häntä pidetään äidillisenä tukena ja turvana. Hän ottaakin vastuuta muista, jopa liikaa, kunnes päättää muuttua ja alkaa elää ikänsä mukaisesti. Muutoksen ulkoinen merkki on laihtuminen puoleen entisestä koosta. Kirjan lopussa häntä kutsutaan Nancyksi Mrs Hawkinsin sijasta.

Mrs Hawkinsin hauskin ominaisuus on neuvot, joita hän jakelee lukijalle. Esimerkiksi laihduttaminen sujuu helposti: jätät vain kaikista annoksista puolet syömättä. Ja mitä pitää tehdä, kun on kohdannut ongelmia:
”It is a good thing to go to Paris for a few days if you have had a lot of trouble, and that is my advice to everyone except Parisians.”
Tämän yhden kirjan perusteella Muriel Sparkin tyyli sijoittuu jonnekin Carol Shieldsin ja Anne Tylerin välimaille. On yllättävää, että hänen kirjojaan on suomennettu vain yksi, Mandelbaumin portti, vaikka englantilaiselta kielialueelta suomennetaan paljon. Sparkin brittiläisen henkevä kirja sai ainakin minut ihastumaan.

Muriel Spark: A Far Cry from Kensington
New Directions 2000, 189 s
Ilmestynyt ensimmäisen kerran 1988

7 kommenttia:

  1. Samikset, lueskelin juuri tämän kirjan alkusivuja.
    Ja Spark-faniksi olen muodostunut tässä viime vuosina ja olen lukenut reilu kymmenen kirjaansa, tämä tosiaan seuraavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jopa sattui! Arvelinkin etukäteen, että sinä saatat tuntea Sparkin hyvin.

      Poista
  2. Minulta on tämä kirjailija ja kirja mennyt ihan ohi. Nimi on jotenkin etäisesti tuttu eli olen varmaan nähnyt hänen kirjojaan, mutten ole tullut tutustuneeksi. Tämä vaikuttaa kyllä kiintoisalta, otanpa nimen ylös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomessa varsin tuntematon (yksi käännös ilmestynyt 60-luvulla) mutta Briteissä kohtalaisen tunnettu, moninkertainen Booker-ehdokas ja kolme tai neljä kirjaa oli mukana 1001 Books You Must Read Before You Die -listalla (sieltä itse hänet aikoinaan bongasin ja ihastuin heti The Prime of Miss Jean Brodieen).

      Poista
    2. hdcanis jo tuossa kertookin Sparkista. Lisään vielä, että hän eli 1.2.1918-13.4.2006 ja oli skotti.

      Tuon lukemani kirjan perusteella aion lukea lisää Sparkia.

      Poista
  3. Mielenkiintoinen juttu, kiitos!

    Spark on tosiaan jäänyt Suomessa paitsioon, minä kiinnostuin hänestä viime vuonna Nick Hornbyn kehujen myötä. Luin yhden kirjan (viimeiseksi jääneen romaanin The Finishing School) ja olen sen jälkeen ostanut kaksi muuta, joihin en vielä ole ehtinyt perehtyä. On mukavaa löytää tällaisia kirjailijoita, joilla on mittava tuotanto tutustuttavana. Tuotannon laajuudesta tulee mieleen samaa sukupolvea edustanut Iris Murdoch, johon hurahdin muutama vuosi sitten. Spark ei toistaiseksi ole herättänyt ihan yhtä suurta innostusta kuin Murdoch, mutta saapa nähdä miten käy, kun luen vähän lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sparkin nimi oli minulle toki tuttu entuudestaan, mutta vasta nyt tulin lukeneeksi ensimmäisen kirjan häneltä.

      Murdochiakaan en ole lukenut. Muistan kyllä sinun juttusi hänestä. Pitänee tutustua.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.