Vera Valan dekkareissa murhia
tutkii Arianna de Bellis, joka on äitinsä puolelta suomalainen. En ole lukenut
sarjan ensimmäistä kirjaa Kuolema sypressin varjossa, mutta se ei haitannut.
Ariannalla ja hänen tietotekniikan
hallitsevalla pikkuserkullaan on yksityisetsivätoimisto. Apulaisenaan heillä on
Angelo, jonka poikaystävä on sopivasti oikeuslääkäri. Vaikka toimii etsivänä Arianna
on varakas ja liikkuu Rooman eliitin parissa. Hänen tuntemansa kansanedustaja
Anna Lucarelli pyytää häntä tutkimaan sisarensa Lauran elämää. Anna pelkää
Lauran olevan vaarassa. Laura on apulaisprofessori yliopiston assyriologian
laitoksella. Pian toimeksiannon jälkeen Laura murhataan. Onko murhan syynä
Lauran aktivistitoiminta luonnonsuojeluliikkeessä vai hänen muu
yksityiselämänsä, josta paljastuu kaikenlaista? Vai liittyykö murha
assyriologian laitoksen professuurin täyttöön tai julkaisemista odottavaan
tieteelliseen sensaatioon?
Kirjassa on oikeastaan kolme
suuntaa. On Lauran murha, on terrorismiuhka (jolla tosin on sidoksensa Lauraan)
ja on itsensä Ariannan menneisyys. Hänellä on muistissaan kolmen vuoden aukko,
josta lukija saa välähdyksiä. Tuo juonilinja on varmaankin alkanut edellisessä
kirjassa ja jatkuu myöhemmin. Sellaisena kuin se tässä kirjassa näyttäytyi, se
tuntui aika epäuskottavalta ja oli kirjan heikoin osa.
Siitä huolimatta, että tutkitaan
vakavia rikoksia ja ruumiitakin syntyy lopulta paljon, Kosto ikuisessa
kaupungissa on kepeä kirja. Minä en ainakaan kokenut sitä kovin jännittäväksi. Suosikkidekkaristini
on aivan toista tyyliä edustava Henning Mankell, mutta luen minä Arhippaa ja
Pakkastakin. Kosto ikuisessa kaupungissa on nopealukuinen ja sopii mukavasti
välipalakirjaksi. Saatan lukea Ariannasta lisääkin.
Tapahtumapaikkana Rooma on
tietysti hieno valinta. Ainoan Rooman matkani aikana hämmästelin tietynlaista
epäkohteliaisuutta ja siitäpä mainitaan tässäkin kirjassa.
”Ariannaa hymyilytti. Suomalaiset sukulaiset olivat usein ihmetelleet roomalaisten suorasukaista huumorintajua ja epäkohteliaisuutta. Moneen kertaan hän oli joutunut selittämään, ettei palveluhaluttomuutta kannattanut ottaa henkilökohtaisesti, kun taas hymy kertoi tarjoilijan pitävän asiakasta tavallista sympaattisempana tapauksena.”
Vera
Vala: Kosto ikuisessa kaupungissa
Gummerus
2013, 350 s
Kustantajalta saatu arvostelukappale
Onpa hauska tuo pikkutieto roomalaisesta asiakaspalvelusta. Sitten minusta ja miehestäni varmaan tykättiin Roomassa oikein kovasti, koska saimme osaksemme hyvää ja hymyilevää palvelua esim. ravintoloissa. :)
VastaaPoistaVera Valan kirja tulee olemaan yksi kesädekkareistani.
Juuri eilen muisteltiin mieheni kanssa italialaista töykeää palvelua sekä Roomassa että San Remossa. Te olette varmaan sympaattisempia kuin me!
PoistaKosto ikuisessa kaupungissa sopii erinomaisesti kesädekkariksi.
Margit, koin töykeyden tunnetta Pariisissa, en Italiassa. Tosin Kreikka johtaa ystävällisyydessä ja...Itävalta. Joskus vain joku pikkuasia voi antaa tunteen vaikka töykeästä asiakaspalvelusta.
VastaaPoistaValan kirja on just sopiva suvidekkari.
Minulle taas Espanja on ylivoimainen palvelualttiudessa. Kaipa näissä on satunnaisuutta mukana.
PoistaLeena, kävin lukemassa arviosi tästä kirjasta vasta, kun olin julkaissut omani. Aika samaa mieltä olimme.
Tätä luetaan nyt paljon, minullakin on kesken. Minäkin olen kiinnittänyt kirjassa huomiota siihen, että roomalaisten huumorista ja epäkohteliasuudesta puhutaan paljon. Olen käynyt vain Pohjois-Italiassa ja siellä en moiseen törmännyt. Onpa hyvä, että asia selvisi nyt: kunhan menen Roomaan, en sitten järkyty ;)
VastaaPoistaOnpa kiva kuulla sitten, mitä mieltä sinä olet kirjasta.
PoistaPalasin nyt takaisin. Kuolema sypressin varjossa oli mielestäni perinteisempi dekkari tai jännäri kuin tämä. Itse koin tämän Koston enemmän Ariannan tarinaa kuljettavaksi kirjaksi. Tosin blogikierroksen myötä huomaan monen olleen myös toista mieltä. :)
PoistaMinä en ole lukenut Kuolemaa sypressin varjossa, joten en osaa verrata.
PoistaLuin sinun arviosi ja huomasin, että pidit tästä kirjasta todella paljon!