Karin Alvtegen kirjoittaa hyviä
psykologisia rikosromaaneja. Olen aikaisemmin lukenut niistä kaksi: Varjo ja Svek.
Tälläkin kertaa juonesta voi
kertoa vain lähtötilanteen. Juuri konkurssiin joutumassa oleva yksityisyrittäjä
Peter Brolin istuu kahvilassa, kun hänen pöytäänsä tulee tuntematon nainen.
Nainen luulee Brolinia yksityisetsiväksi, jonka kanssa hänellä on tapaaminen. Brolin
ottaa tehtäväkseen viedä paketin naisen aviomiehelle, menestyvän
mainostoimiston johtajalle Olof Lundbergille. Siitä alkaa kertomus, jossa
Brolinin ja Lundbergin kohtalot kietoutuvat toisiinsa, jossa Brolin löytää
itsestään uusia puolia, mutta jossa hän myös joutuu syvälle pelkoon.
Ihmisen muistin luotettavuutta
tutkitaan tässäkin kirjassa, kuten usein dekkareissa. Voimmeko tietää, mitkä
lapsuusmuistot ovat tosia ja mitkä vain kuvitteluamme tai unia? Kaikki, mitä
meille on kerrottu ei välttämättä ole totta.
”Mutta kuitenkin Peteristä tuntui että kuvitelmien takana oli jotain. Jotain omaa. Syvällä aivojen sopukoissa oli muistoja tai ehkä pikemminkin tunteita oikeasta ja lämpimästä rakkaudesta jonka hän oli nähnyt isänsä kasvoilla juostessaan ulko-ovelle häntä vastaan ja turvallista savun katkua ja läheisyyttä jota hän oli tuntenut, kun isä oli nostanut hänet syliinsä.”
Kirjan alussa leikitellään
urheilijoiden sukunimillä. Tuntematon nainen luulee tapaavansa yksityisetsivä Wilanderin
(yksi Ruotsin menestyksekkäimpiä tennispelaajia 1980-luvulla oli Mats Wilander),
Lundberg muistaa aluksi Brolinin sukunimeksi Dahlin (Tomas Brolin ja Martin Dahlin
pelasivat Ruotsin jalkapallomaajoukkueessa yhtä aikaa). Muuta humoristista
Syyllisyydessä ei olekaan.
Myös Norkku on lukenut tämän kirjan. Hän ei ollut aivan vakuuttunut, vaikka yleensä pitääkin Alvtegenista.
Karin
Alvtegen: Syyllisyys
Suomentanut
Jaana Nikula
WSOY 2006, 244 s
Ruotsinkielinen alkuteos Skuld 1998
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.