Yön paimenissa on kolme pitkää
kertomusta, joissa esiintyy samoja henkilöitä, Bahian rantojen pelureita ja korttihuijareita,
hanttihommien tekijöitä, vetelehtijöitä, ilotyttöjä.
Ensimmäinen
kertomus on ystävyyden ylistys. Se on otsikoitu
Tapahtumista ja yllätyksistä
rikas tositarina
korpraali Martimin avioliitosta
kaikkine yksityiskohtineen
eli
Peippo, romantikko,
ja valapattoisen rakkauden
pettymykset
Kertomus tuo mieleen Steinbeckin kirjoista
Ystävyyden talon ja vastaavat. Kaverukset viettävät aikaa jutellen ja sokeriruokoviinaa
juoden, mutta samalla he pitävät huolta toisistaan. Esimerkiksi, kun
Neilikkarinnan pienin lapsi tarvitsee maitopulveria, kerätään rahat taskunpohjilta,
eikä anneta niitä Neilikkarinnan haltuun, jotta hän ei tuhlaisi niitä
pelipöydässä. Miesten ystävyyttä ei riko mikään, ei edes Bahian kaunein nainen.
Toisessa kertomuksessa
järjestetään mustan Massun pojan ristiäiset, ja niissä katolinen uskonto ja
candomblé-uskonto sekoittuvat perusteellisesti. Massu ei osaa valita lukuisista
ystävistään miespuolista kummia, jotta ei loukkaisi ketään, ja lopulta kummiksi
tyrkyttäytyy candomblé-uskonnon henki Ogun. Ristiäisistä tulee ainutlaatuinen tapahtuma.
Kolmas kertomus on
yhteiskunnallinen. Vähän vahingossa ystäväpiiri tulee aloittaneeksi uuden
slummialueen rakentamisen rikkaan liikemiehen maalle. Ensimmäiset hökkelit
poltetaan, mutta ihmiset rakentavat majansa uudelleen ja asukkaita alkaa tulla
lisää. Poliitikot ja lehtimiehet haistavat tilaisuuden hankkia mainetta, ääniä
ja rahaa. Asiaan sotkeutuvat kuvernööri ja kansanedustajat. Korruptio ja
tekopyhyys kukoistavat.
Amadon kertomukset ovat täynnä
elämäniloa. Köyhyydestä ja kurjuudesta huolimatta niissä lauletaan, tanssitaan
ja rakastetaan – eletään.
”Eivätkä he tyytyneet vain elämään, kaiken lisäksi he elivät iloisesti. Mitä vaikeammalla tolalla asiat olivat, sitä enemmän he nauroivat, ja kitaran ja harmonikan soitto, laulujen sävelet ja sanat syntyivät ja kohosivat ilmoille Mata Gaton kukkulalla ja Estrada da Liberdadella, Retirossa, Bahian kaikissa kolkissa joissa köyhiä asui.”
Jorge Amado: Yön paimenet
Suomentanut Hilkka Mäki
Otavan kirjasto 1991, 383 s
Portugalinkielinen alkuteos
Os Pastores da Noite 1964
Tämä taas muistuttaa, että olen kauan suunnitellut Amadon lukemista. Kirjoittamasikin perusteella tulen pitämään. Hän on kuulemma ollut merkittävä kirjailija monille afrikkalaisille portugaliksi kirjoittaville.
VastaaPoistaTämän kirjan perusteella voin suositella Amadoa. Ja sinähän luet tietysti alkukielellä...
Poista