sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Kuukauden nobelisti Eyvind Johnson: Kaupunki hohtaa pimeässä


Eyvind Johnson sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1974 yhdessä Harry Martinsonin kanssa. Muistan hyvin arvostelun, jonka palkitseminen herätti. Olen aiemmin lukenut Johnsonilta historiallis-filosofisen romaanin Drömmar om rosor och eld, joka oli mielestäni hyvä. Kaupunki hohtaa pimeässä on Johnsonin varhaisteos vuodelta 1927, ja pidin myös tästä. Olen lukenut paljon heikompiakin nobelistien tuotoksia.

Suomenkielinen nimi Kaupunki hohtaa pimeässä on paljon positiivisempi kuin alkuperäinen ruotsinkielinen, joka on tylysti Stad i mörker. Kaupunki on nimeltä mainitsematon Pohjois-Ruotsin pikkukaupunki. Sen ulkoista olemusta ei tässä kuvata, vaan henkistä ilmapiiriä ihmisten ja olosuhteiden kautta. Tapahtuma-aika on helmikuu ja on kylmä, ja pimeä. Kylmyys mainitaan lähes jokaisessa keskustelussa ainakin huomautuksena. Helmikuiseen pimeyteen on suomalaisen helppo samastua. Kaupunki on niin pohjoisessa, että revontulet tuovat sinne vähän kauneutta.

Keskeisiä henkilöitä on kolme. Köyhyydestä kohtuulliseen varallisuuteen ponnistanut kelloseppä Hammar pyrkii mukaan kunnallispolitiikkaan ja sitä kautta ehkä jopa valtiopäiville. Maisteri Andersson on päätynyt pikkukaupunkiin opettajaksi, vaikka hänen haaveensa on ollut ruveta merimieheksi. Yksinäisyyttään kaikenlaiseen yhteiskunnalliseen toimintaan piilottanut postineiti Ågren kuolee melko alussa keuhkokuumeeseen, mutta hän on siitä huolimatta läsnä koko ajan. Opettaja Andersson tunnistaa neiti Ågrenin yksinäisyyden, koska on itsekin yksin. Kirjaa voi lukea myös Anderssonin kasvukertomuksena. Hänen osaltaan loppu on toiveita herättävä, vaikka aikaisemmat ajatukset ovat olleet synkeitä.
”Huokaus; ja jälleen sivelee luinen käsi kirjojen selkämyksiä, jälleen natisee tuoli, jälleen katsoo opettaja kattoon. Siellä ei näy mitään, mutta opettaja katsoo itseensä. Sielläkään ei näy mitään. Ei mitään. Andersson, hän kuiskaa hiljaa. Sinä olet nauta, oikea emänauta, ja tässä sinä nyt märehdit. Tuossa on sohva odottamassa, tuolla kirjat, mutta siinä onkin kaikki. Kaikkiko?”
Tällä kirjalla on seuraavana vuonna ilmestynyt rinnakkaisteos nimeltä Stad i ljus. Siinä Johnson kirjoittaa kesäisestä Pariisista. Pitäisi varmaan lukea myös se, jotta näkisin, löysikö kirjailija Pariisista valon ja hengen, joita ruotsalaisessa pikkukaupungissa ei ollut.

Yksi pieni huomio vielä. Kun kelloseppä Hammar pitää iltajuhlissa spontaania puhetta Ruotsin tulevaisuuden näkymistä, hän sanoo ” , ja me voimme runoilijan mukana huudahtaa, että on maamme köyhä siksi jää, jos kultaa kaivannet, .” Enpä ole koskaan tullut ajatelleeksi, että nuo Maamme-laulun sanat voisivat viitata jonnekin muualle kuin Suomeen.

Löysin pari blogiarviota Johnsonin kirjoista:
Tulta ja ruusuja (Drömmar om rosor och eld), Kirja-aitta
Rantojen tyrskyt, Kirjahylly

Eyvind Johnson: Kaupunki hohtaa pimeässä
Suomentanut Eino Heinivaara
Tammi 1946, 256  s
Ruotsinkielinen alkuteos Stad i mörker 1927

12 kommenttia:

  1. En ole lukenut Johnsonia, mutta nimi on tuttu väikkäriyhteyksistäni. Johnson oli suomalaisen vasemmistoälymystön arvostama kirjailija ja muun muassa Elvi Sinervo piti häntä yhtenä esikuvanaan työläiskirjallisuuden saralla.

    Pitäisikin ottaa jokin kirja lukuun häneltä, nimenomaan jotakin tuosta vanhemmasta tuotannosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiennytkään tuota, mitä kerrot. Kahden kirjan kokemuksella Johnsonin vanhemmat kirjat voitaneen lukea työläiskirjallisuuteen, myös Kaupunki hohtaa pimeässä jollain tavoin. Sen sijaan myöhempi Drömmar om rosor och eld on aivan toisenlainen.

      Poista
  2. Tämä on jäänyt minulta sivuun eikä oikein vaikuta minun jutultani...mutta sivuhuomiona, Ruotsissa Runeberg lasketaan kyllä mukaan ruotsalaisen runouden kaanoniin eli Vårt landin voi kai lukea myös käsittelevän Ruotsia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa. Havahduin vasta kirjan lainauksen perusteella siihen, että Maamme-laulun alkuperäisissä ruotsinkielisissä sanoissa on vain Vårt land. Ainoastaan suomenkielisissä sanoissa mainitaan Suomi.

      Poista
  3. Enpä ole kuullut sen paremmin kirjasta kuin kirjailijastakaan! Tämä kuulosti mielestäni viehättävältä, kuten myös sen rinnakkaisteos Stad i ljus. Pistän muistiin nimet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johnsonia ei taideta lukea nykyisin. Ostin kirjan antikvariaatista muutamalla eurolla. Hinta oli niin halpa, koska ei ole kysyntää.

      Poista
  4. Minusta tämä Runebergjuttu tulee ilmi myös Selma Lagerlöfin kohdalla, muistaakseni hänkin oli tutustunut herran tuotoksiin.
    Tämä nobelisti on tuntematon, pitäisi varmaan tutustua, ruotsalaisista palkinnon saajista vain Lagerlöf, Lagerkvist ja Transtömmer ovat minulle tuttuja.
    Kiinnostava bloggaus siis :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntemattomia ruotsalaisia nobelisteja on lisää. Kovinkaan moni ei ole varmaan kuullut herroista Erik Axel Karlfeldt tai Verner von Heidenstam.

      Poista
    2. En ole kuullut, ja luinkin sen vasta kommentistasi.

      Poista
    3. Nobel-palkintojen alkuvaiheessa niitä jaettiin usein kirjailijoille, jotka ovat nykyisin unohtuneet.

      Poista
  5. Hoksasin tämän bloggauksesi ja oli mielenkiintoinen. Itse olen juurikin viimeaikoina kiinnostunut näistä varhaisemmista Johnsoneista. Harmittaa että oma ruotsini on ruosteessa, koska haluaisin tutustua näihin kaikkiin alkuperäisellä kielellä. Kaupunki hohtaa pimeässä on ehkäpä jo seuraava kirja jonka luen Johnsonilta - tai sitten jonkin lukemattoman hyllystä. Ehkäpä tuo hänen Armonsa aika. Saattaa olla että lähden ensiviikonloppuna Bodeniin seuraamaan Eyvindin jalan jälkiä, mikäli ilmoja piisaa. Pitäisi vaan ajella 280 kilsaa. Harmi ettei tuota Karfeldtia ole suomennettu, koska on vissiin pelkästään (kaiken lisäksi) runoilija. Oli hauska kuulla että pidät Herra Johnsonin kirjoista, koska olet selvästi perehtynyt kirjallisuuteen (myös alkuperäiskieliseen). Hyviä ja asiapitoisia bloggauksia on sinulla muutenkin, kun itse olen vähän semmonen "asenne bloggaaja".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoistasi! Minun "perehtyneisyyteni" on tullut pelkästään lukemalla. Mitään alan opintoja minulla ei esimerkiksi ole.

      Jos teet tuon suunnittelemasi Eyvind Johnson -retken, niin toivottavasti kirjoitat siitä blogiisi. Kiinnostaisi kovasti.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.