Pär Lagerkvist on yksi monista ruotsalaisista
nobelisteista. Hänet palkittiin vuonna 1951. Olen lukenut häneltä aikaisemmin romaanin
Dvärgen (Kääpiö) sekä kauan sitten pari kirjaa, joiden nimiäkään en enää
muista. Barabbasta en ollut lukenut.
Lukemani Lagerkvistin teokset ovat olleet synkkiä ja sellainen on Barabbaskin.
Varoitus: tällä kertaa kirjoituksessani on
juonipaljastuksia.
Barabbas on juuri se henkilö, joka nimestä
tulee mieleen, eli rosvo, joka Raamatun kertomuksen mukaan vapautettiin
kuolemantuomiosta Jeesuksen sijasta. Lagerkvistin Barabbas seuraa
ristiinnaulitsemista Golgatalla, hakeutuu haudalle odottamaan kuolleista heräämistä,
mutta näkee siellä vain tyhjän haudan, palaa ryövärikoplaansa, mutta katoaa
sieltä. Hän putkahtaa näkyville vuosien kuluttua Kyproksella kaivosorjana ja
päätyy lopulta isäntänsä mukana Roomaan, on siellä kaupungin palon aikaan ja
kuolee ristiinnaulittuna.
Kun katsoo Lagerkvistin Barabbaan vaiheita,
niin hän vaikuttaa Jeesuksen varjokuvalta. Hän nousee jopa kuolleista, sillä
kaivos, johon hän on joutunut orjaksi, on helvetillinen ja siitä puhutaan
kirjassakin tuonelana. Barabbas on täynnä vihaa, ”siinä oli mies, joka oli
siinnyt ja syntynyt vihassa”, vastakohtana alkukristittyjen rakkaudelle.
Toisaalta Barabbas on ihminen, jonka
Jeesuksen ristiinnaulitseminen on kirjaimellisesti pelastanut:
”Niin, hän tosiaan oli se ihminen jonka edestä Ihmisen Poika oli kuollut! Juuri hänelle eikä kenellekään muulle oli sanottu: Päästä tämä vapaaksi ja ristiinnaulitse minut!”
Kirjassa on tapahtumia
ja henkilöitä, jotka vievät ajatuksia moneen suuntaan. Barabbas on tappanut isänsä
tietämättä, että kyseessä on hänen isänsä. On nainen, joka on synnyttänyt Barabbaan
aviottoman lapsen.
Jeesuksen kuolleista herättämä mies sanoo Barabbaalle, että ”Kuolemanvaltakunta
on tyhjyys, olemattomuus”. Yleinen tunnelma on ahdistus.
Minusta Barabbas
on outo kirja. Ei mitenkään sen tyyppistä kirjallisuutta, jota haluaisin lukea
enemmän. Lagerkvistin tuotannosta Barabbas on kuitenkin tunnetuin teos. Minä voisin lukea uudelleen Kääpiön ja sitä suosittelen muillekin.
Morre on kirjoittanut Barabbaasta. Muita
blogikirjoituksia Lagerkvistin kirjoista löysin vain kaksi:
Kääpiö, Jokken kirjanurkka
Pyhiinvaeltaja-sarja (Sibylla, Ahasveruksen kuolema, Pyhiinvaeltaja merellä, Pyhää maa), Hyönteisdokumentti
Pär Lagerkvist: Barabbas
WSOY 1965, 5. painos, 180 s.
Suomentanut Lauri Hirvensalo
Ruotsinkielinen alkuteos Barabbas 1950
Pidän Lagerkvistiä hyvänä kirjailijana.
VastaaPoistaLukemani Kääpiö -kirja on tosin sellainen, etten halua lukea sitä uudestaan. Lagerkvist on myös kirjoitellut laadukkaita runoja.
Minustakin Lagerkvist on hyvä kirjailija. Barabbas ei vain oikein ollut minun tyyliseni kirja.
PoistaKääpiö kirja on siis loistava, mutta pahuuden kuvaus on liian hyvää.
PoistaEn muista enää tarkasti, taisi olla.
PoistaOlen bloggannut tästä vuonna 2008 (MIHIN tää aika rientää :-o ) http://morrenmaailma.blogspot.fi/2008/09/par-lagerkvist-barabbas-1950.html
VastaaPoistaPitäisikin muistaa kokeilla Lagerkvistilta jotain muuta!
Jostain syystä hakuni ei löytänyt sinun kirjoitustasi. Lisäsin linkin juttuuni. Sinä olit näköjään pitänyt Barabbaasta enemmän kuin minä.
PoistaMuistaakseni omasta mielestänikin Kääpiö oli parempi kuin tämä Barabbas. Lagerkvistilä taitaa olla etupäässä näitä novelleja/pienoisromaaneja? Kieltämättä nämä kirjailijan aiheisiin "lähestymis" suunnat ja tavat ovat outoja.
VastaaPoistaMinä olen lukenut Lagerkvistilta vain kirjoja, jotka voinee katsoa pienoisromaaneiksi. Kuten Jokke tuossa edellä sanoo, niin hänet tunnetaan myös runoilijana.
PoistaOlen Lagerkvistilta lukenut näitä kirjoja seitsemän, melkein kaikki suomennetut eli myös pitänyt lukemastani. Mutta joo, ahdistus leimaa näitä aika paljon. Pyhiinvaeltaja-sarja on teemoiltaan aika lailla samantyylinen kuin tämä Barabbas mutta vaikka onkin ahdistunut niin ei ehkä niin ahdistava. Yksittäisinä niteinä eivät ole Barabbaan tai Kääpiön tasoa mutta sarjana erinomainen...
VastaaPoistaOlen myös Mariamnen lukenut mutta se ei loppujen lopuksi kauhean suuria muistijälkiä jättänyt, tunnistettavasti samaa kirjailijaa mutta ei niin intensiivinen...
Muistinkin ennestään sinun Pyhiinvaeltaja-postauksesi. Vaikka mainitsin ahdistuksen, niin se ei häirinnyt minua, vaan ilmeisesti näin uskonnollinen teema vieraannutti minua enemmän.
PoistaJep, minua taas ei uskonnollisuus fiktiossa haittaa jos on hyvin käsiteltyä, päinvastoin (huonosti käsitelty on siten eri juttu), ja Lagerkvist muistuttaa maanmiestään Ingmar Bergmania, ei käsittääkseni identifioitunut itse uskonnolliseksi ihmiseksi mutta jokin siinä jatkuvasti vaivasi ja siitä otettiin sitten aiheita teoksiin...vähän niinkuin Barabbaskin tai Pyhiinvaeltaja-sarjan henkilöt.
PoistaEi minuakaan uskonnollinen teema aina haittaa, riippuu käsittelytavasta. Esimerkiksi Bergmanin Seitsemäs sinetti on suurimpia elokuvasuosikkejani.
Poista