Alice Walker: Häivähdys purppuraa

Häivähdys purppuraa alkaa tavalla, joka on yksi hätkähdyttävimpiä lukemiani. Celie kirjoittaa Jumalalle, kun ei tiedä, kenelle muullekaan voisi uskoutua. Puhuttelun jälkeen seuraa

”Minä olen neljätoista vuotta vanha. Minä olen kilt aina ollu kiltti tyttö. Jos sinä antasit mulle merkin vaikka että minä tiän mitä tämä on. 

Viime keväänä se oli sen jälkeen kun pikku Lucious oli tullu minä kuulin että niillä oli riitaa. Äijä kisko äitiä kädestä. Äiti sano että Ei vielä voi, Fonso, minä en ole terve vielä. Lopulta se jätti äidin rauhaan. Meni viikko ja sitte se kisko äitiä taas kädestä. Äiti sano En minä en minä suostu. Ekkö näe että minä olen jo puolikuollu ja näin paljon on pentuja.”

Seuraavaksi Celie kertoo, miten äijä raiskasi hänet. ”Sinä saat ruveta kun äitis ei rupee.”

Celie kertoo kirjeissä elämäänsä kymmenien vuosien aikana. Jossain vaiheessa hänen pikkusiskonsa Nettie alkaa myös kirjoittaa kirjeitä, jotka on tarkoitettu Celielle. Nettie säästyi Celien kohtalolta. Hän pakeni kotoa ja päätyi lähetyssaarnaajapariskunnan kanssa Afrikkaan. Nettien kautta saadaan näkymä naisen asemaan olinko-heimon keskuudessa ja huomataan, että se oli samankaltainen kuin USA:n etelävaltiossa – ei koulutusta, nainen oli vaimo ja äiti, jonka tekemisistä päätti mies. (Netistä luin, että olinkot ovat kuvitteellinen heimo ja että heidän kuvauksessaan on vaikutteita Alice Walkerin suvussa kulkeneesta tiedosta.)

Celie on kiltti ja alistuu. Hänen lapsensa viedään, hänet naitetaan väkisin, mutta hän alistuu. Hän tuntee myös vahvoja naisia, jotka panevat vastaan miehille ja valkoisille. Kaikkein ihanin on laulaja Shug, jota kaikki rakastavat, myös Celie. Shugin vaikutuksesta Celie alkaa vanhemmiten itsenäistyä. Yksi kirjan vahvuuksista on ihmisten kehittyminen ja kasvaminen ajan myötä. Jopa jotkut miehistä muuttuvat parempaan suuntaan, vaikka sitä ei alun perusteella uskoisi.

Häivähdys purppuraa on hurja, karmea ja loistava. Naisten kohtalot tulevat lähelle ja koskettavat, joskus jopa tekevät kipeää. Kersti Juvan suomennos tavoittaa täydellisesti koulun kesken jättäneen Celien puheenomaisen kirjoitustyylin. Kirjaa lukiessani ihmettelin vain, miksi en ole lukenut tätä aikamme klassikkoa aikaisemmin.

Tämä on kolmas – ja viimeinen – naistenviikkohaasteen postaukseni. Haasteen vetäjä Tuija julkaisee viikon päätyttyä blogissaan yhteenvedon naistenviikon kirjoituksista.

Alice Walker: Häivähdys purppuraa

Suomentanut Kersti Juva

WSOY 1986, 361 s.

Englanninkielinen alkuteos The Color Purple 1982